Automated assembly process: Moreno Soppelsa/Shutterstock.com

Luku 2 Teknologia, väestö ja kasvu

Miten teknologia kehittyy ja miten teknologinen edistys nostaa elintasoa

Irlannissa puhkesi vuonna 1845 outo, salaperäinen kasvitauti. Perunat mätänivät maahan. Kun tauti havaittiin, oli jo myöhäistä. Perunarutto romahdutti Irlannin ruuantuotannon vuosikymmenen loppuun asti. Nälänhätä levisi. Irlannin 8,5-miljoonaisesta väestöstä noin miljoona kuoli nälänhätään. Väestökato vastaa prosentuaalisesti saksalaisten kuolleisuutta toisessa maailmansodassa.

Irlannin nälänhätä kirvoitti maailmanlaajuisen avustushankkeen. Rahalahjoituksia tuli Karibian orjilta, New Yorkin Sing Sing ‑vankilan rangaistusvangeilta, rikkailta bengalilaisilta, köyhiltä bengalilaisilta ja Choctaw-intiaaneilta. Apuun riensi myös julkisuuden henkilöitä, kuten Osmanien valtakunnan sulttaani Abdülmecid ja paavi Pius IX. Tavalliset kuolevaiset ovat aina tunteneet myötätuntoa kärsiviä kohtaan ja toimineet sen mukaisesti.

Monet taloustieteilijät sen sijaan kovettivat sydämensä. Historiaan on jäänyt muun muassa Oxfordin yliopiston taloustieteen professori Nassau Senior, joka vastusti kiivaasti Ison-Britannian ruoka-apua Irlannille. Eräs kollega Oxfordista kertoi kauhistuneena Seniorin pahoitelleen, ettei vuoden 1848 nälänhätä ikävä kyllä tappaisi Irlannissa kuin miljoona ihmistä. Niin pieni kuolinluku ei Seniorin mielestä riittänyt pelastamaan tilannetta.

Tätä pöyristyttävää näkemystä ei pidä tulkita niin, että Senior olisi toivonut irlantilaisten joukkotuhoa. Hänen näkökantansa pohjautui aikakauden vallitsevaan talousoppiin, malthusilaiseen teoriaan. Sen kehitti englantilainen pappi Thomas Robert Malthus pitkässä esseessään An Essay on the Principle of Population, joka ilmestyi vuonna 1798.1

Malthus esitti, etteivät asukasta kohti lasketut tulot voisi koskaan kasvaa pysyvästi.

Vaikka teknologia kehittyisi ja parantaisi työn tuottavuutta, ihmiset hankkisivat heti vähänkin vaurastuttuaan lisää lapsia. Väestönkasvu jatkuisi, kunnes elintaso putoaisi toimeentulominimiin ja pysäyttäisi kasvun. Tätä köyhyyden noidankehää pidettiin laajalti luonnonlakina.

Viktorian ajan siirtomaahallinnossa ilmeisesti ajateltiin, että nälänhätä oli luonnon vastaus liikakansoitukseen. Tutkija Mike Davisin mukaan viranomaisten asenne johti ennennäkemättömään joukkotuhoon, vaikka nälänhätä olisi voitu välttää. Davis puhuu kulttuurisesta kansanmurhasta.2

Malthusin teoria selitti maailmaa, jossa tulot saattoivat heilahdella vuodesta ja vuosisadastakin toiseen mutteivät koskaan kasvaneet pysyvästi. Malthusin julkaistessa esseensä sääntö oli pitänyt paikkansa monissa maissa jo 700 vuotta, kuten kuvio 1.1a osoitti.

Adam Smith oli luonut uskoa talouskasvun voimaan Kansojen varallisuudessa 22 vuotta aikaisemmin. Malthus ei jakanut näkemystä ainakaan siltä osin kuin oli puhe tavallisista viljelijöistä tai työntekijöistä. Vaikka teknologia kehittyisi, valtaenemmistö saisi työstään tai tilastaan tuloja vain hengenpitimikseen.

teollinen vallankumous
Teolliseksi vallankumoukseksi sanotaan tekniikan kehityksen ja työn järjestämisen muutosten sarjaa, joka käynnistyi Isosta-Britanniasta 1700-luvulla ja muutti käsityöläisten ja maanviljelijöiden yhteiskunnan teolliseksi ja kaupalliseksi taloudeksi.

Jo Malthusin eläessä suuret muutokset tekivät kuitenkin tuloaan. Niiden ansiosta Iso-Britannia pääsi pian irtautumaan Malthusin kuvaamasta väestön kasvun ja tulojen kasvamattomuuden noidankehästä. Sen sai aikaan aivan poikkeuksellinen ilmiö — teollinen vallankumous, jossa mullistava keksintö toisensa jälkeen mahdollisti saman tuotoksen vähemmällä työllä. Samanlaisten muutosten seurauksena moni muukin maa pääsi sadan seuraavan vuoden kuluessa pois Malthusin loukusta.

Tekstiilinvalmistuksessa kuuluisimpia keksintöjä olivat kehruu- ja kudontakoneet. Kehruu oli perinteisesti ollut naisten työtä, kudonta miesten. Vuonna 1733 John Kay keksi lentävän sukkulan, joka kiihdytti kutojan tuotantotahtia. Keksinnön jälkeen langan kysyntä kasvoi niin paljon, etteivät sen ajan rukit pysyneet perässä. Ongelman ratkaisi James Hargreavesin vuonna 1764 kehittämä kehruu-Jenny.

yleiskäyttöiset teknologiat
Keksinnöt, joita voi soveltaa monilla aloilla ja jotka poikivat uusia innovaatioita. Esimerkkejä ovat sähkö sekä tieto- ja viestintäteknologia (ICT).

Muilla aloilla nähtiin yhtä huikeita teknologisia parannuksia. Hyvä esimerkki on höyrykone, jonka James Watt esitteli samoihin aikoihin kuin Smithin Kansojen varallisuus ilmestyi. Muut parantelivat keksintöä vähä vähältä vuosien mittaan, ja lopulta se levisi kaikkialle talouteen. Ensimmäisillä höyrykoneilla käytettiin kaivosten vesipumppuja. Myöhemmin ne omaksuttiin tekstiiliteollisuuteen, rautateille ja höyrylaivoihin. Höyrykone on hyvä esimerkki yleiskäyttöisestä innovaatiosta tai teknologiasta. Viime vuosikymmenten ilmeisin vastine sille on tietokone.

Teollinen vallankumous sai voimansa kivihiilestä, ja sitä Isossa-Britanniassa riitti. Ennen teollista vallankumousta suurin osa taloudessa käytettävästä energiasta tuli ruokakasveista, jotka muuttivat auringonvalon eläinten ja ihmisten ravinnoksi, sekä puista, joita poltettiin tai jalostettiin puuhiileksi. Kivihiili antoi talouden käyttöön valtavan aurinkoenergian varaston. Sen hinnaksi koituivat fossiilisten polttoaineiden ympäristövaikutukset, joihin viittasimme luvussa 1 ja joihin palaamme luvussa 20.

Nämä keksinnöt ja muut teollisen vallankumouksen innovaatiot mursivat Malthusin noidankehän. Teknologian parannukset ja uusiutumattomien luonnonvarojen lisääntynyt käyttö paransivat tuottavuutta: samassa ajassa saatiin suurempi tuotos. Tällöin tulojen oli mahdollista kasvaa, vaikka väestökin kasvoi. Niin kauan kuin teknologia kehittyi rivakasti, tulojen kasvusta johtuva väestönkasvu ei painanut elintasoa takaisin toimeentulominimiin, vaan elintaso koheni. Pitkän ajan kuluessa perhekoko pieneni, vaikka tulot olisivat mahdollistaneet useamman lapsen hankkimisen. Näin kävi Isossa-Britanniassa ja myöhemmin muuallakin maailmassa.

Kuvio 2.1 Reaalipalkat 700 vuoden ajalta. Käsityöläisten (ammattitaitoisten työntekijöiden) palkat Lontoossa 1264–2001 ja Britannian väkiluku.

Robert C. Allen. 2001. ”The Great Divergence in European Wages and Prices from the Middle Ages to the First World War.” Explorations in Economic History 38 (4): 411–447; Stephen Broadberry, Bruce Campbell, Alexander Klein, Mark Overton ja Bas van Leeuwen. 2015. British Economic Growth, 1270–1870, Cambridge University Press.

Kuvion 2.1 punainen käyrä esittää Lontoon ammattitaitoisten työntekijöiden reaalipalkkaindeksiä vuosilta 1264–2001. Indeksi kuvaa kunkin vuoden keskimääräistä rahapalkkaa, josta on poistettu hinnanmuutosten vaikutukset. Sininen käyrä kuvaa Britannian väkiluvun kehitystä samana ajanjaksona. Kuviossa näkyy pitkä ajanjakso, jona elintaso polki paikallaan malthusilaisen teorian mukaisesti. Vuoden 1830 jälkeen elintaso kuitenkin nousi tuntuvasti. Kaaviosta näkee, että tuolloin sekä väkiluku että palkat kasvoivat.

Reaalipalk­kaindeksi

Sana indeksi tarkoittaa määrällisen muuttujan arvoa verrattuna sen arvoon jonain toisena hetkenä eli perusajankohtana. Perusajankohdan arvoksi valitaan yleensä 100.

Sanan alku reaali tarkoittaa, että kunkin vuoden rahapalkka — vaikkapa kuusi šillinkiä tunnissa — on puhdistettu hinnoissa ajan mittaan tapahtuneista muutoksista. Tulos mittaa työntekijöiden ansaitseman rahan todellista ostovoimaa.

Perusajankohtana on tässä tapauksessa vuosi 1850. Käyrän muoto pysyisi samana, vaikka perusajankohdaksi valittaisiin jokin muu vuosi. Käyrä kulkisi ylempänä tai alempana, mutta se näyttäisi yhä tutulta lätkämailalta.

Kysymys 2.1 Valitse oikeat vastaukset

Kuvio 2.1 esittää ammattitaitoisten työntekijöiden keskimääräisen reaalipalkan indeksiä Lontoossa vuosina 1264–2001. Mitä kuviosta voi päätellä?

  • Ammattitaitoiset työntekijät saivat vuonna 1408 palkkaa noin sata puntaa.
  • Vuoden 1850 nimellinen keskipalkka oli suurin piirtein sama kuin vuonna 1408.
  • Keskimääräinen reaalipalkka oli vuosina 1264–1850 jotakuinkin vakio.
  • Vuosina 1850–2001 keskimääräinen reaalipalkka sen sijaan nousi noin 600 prosenttia.
  • Kaavio esittää reaalipalkkaindeksiä. Indeksi on vuonna 1408 noin 100, mutta se ei kerro rahapalkan suuruutta.
  • Kaavion palkat ovat reaalipalkkoja, joten ne on puhdistettu hintojen muutoksista.
  • Vuosien 1264–1850 kuvaaja näyttää melko vakaalta verrattuna vuoden 1850 jälkeiseen nopeaan kasvuun. Tosiasiassa vuosien 1264 ja 1600 välillä keskimääräinen reaalipalkka ensin lähes kaksinkertaistui ja sitten taas puolittui. Katso pystyakselin asteikkoa.
  • Vuonna 1850 reaalipalkkaindeksi oli noin sata. Vuonna 2001 indeksi oli noussut siihen verrattuna yli kuusinkertaiseksi (yli 700 pisteeseen).

Miksi kehruu-Jenny, höyrykone ja muut tärkeät keksinnöt syntyivät ja valtasivat alaa Isossa-Britanniassa 1700-luvulla? Tämä on taloushistorian tärkeimpiä kysymyksiä, josta historiantutkijat väittelevät yhä.

Tässä luvussa tutkimme yhtä selitystä teknologian 1700-luvun edistysaskeliin ja pohdimme, mikä selittää keksintöjen keskittymistä Isoon-Britanniaan. Tutkimme myös, miksi kuvion 2.1 lätkämailakäyrän tasainen vaihe kesti niin pitkään Isossa-Britanniassa ja kautta maailman. Selvitämme ilmiöiden syitä rakentamalla pelkistettyjä malleja, joissa keskitymme tärkeimpiin muuttujiin. Mallit auttavat ymmärtämään lätkämailakäyrien muotoa.

2.1 Taloustieteilijät, historioitsijat ja teollinen vallankumous

Miksi teollinen vallankumous sai alkunsa 1700-luvulla manner-Euroopasta irrallisella saarella?

Seuraavissa alaluvuissa esitetään eräs teoria siitä, miksi Ison-Britannian elintaso alkoi 1700-luvulla yhtäkkiä nousta tuntuvasti. Teoria perustuu taloushistorioitsija Robert Allenin ajatuksiin ja korostaa kahta Ison-Britannian talouden piirrettä. Teorian mukaan teollinen vallankumous sai kimmokkeen työn verraten suurista kustannuksista ja edullisista paikallisista energianlähteistä.3

Teollinen vallankumous merkitsi muutakin kuin Malthusin noidankehän murtumista. Se oli monimutkainen vyyhti, johon vaikuttivat toisiinsa kytkeytyvät ajattelun, teknologian, yhteiskunnan, talouden ja moraalin muutokset. Historiantutkijat ja taloustieteilijät ovat etsineet kiivaasti selityksiä Ison-Britannian ja yleisemmin Euroopan johtoasemalle siitä pitäen, kun teollinen vallankumous näissä maissa alkoi, ja tutkijat kiistelevät yhä eri tekijöiden suhteellisesta merkityksestä. Allenin selitys ei ole suinkaan ainoa.

Tutkijat eivät pääse teollisen vallankumouksen syistä todennäköisesti koskaan yksimielisyyteen. Pulmana on, että teollinen vallankumous tapahtui vain kerran, minkä vuoksi sitä on vaikea selittää yhteiskuntatieteen menetelmin. Lisäksi Euroopan kasvun käynnistymiseen vaikutti todennäköisesti koko joukko tieteellisiä, väestöllisiä, poliittisia, maantieteellisiä ja sotilaallisia tekijöitä. Joidenkin tutkijoiden mukaan käännettä selittävät Euroopan sisäisten muutosten lisäksi myös Euroopan suhteet muuhun maailmaan.

Pomeranz ja muut historiantutkijat keskittyvät usein maiden ja aikakausien ominaispiirteisiin. Yleisesti ottaen he katsovat, että teollinen vallankumous johtui ainutlaatuisesta suotuisten olosuhteiden yhdistelmästä; yksittäisistä olosuhteista he voivat olla erimielisiä.

Allen ja muut taloustieteilijät taas etsivät tavallisesti menestymisen tai epäonnistumisen yleisiä mekanismeja, jotka eivät ole sidoksissa tiettyyn aikaan ja paikkaan.

Taloustieteilijöillä on paljon opittavaa historioitsijoilta. Historioitsijoiden perustelut eivät kuitenkaan yleensä ole riittävän täsmällisiä, jotta niitä voisi testata mallilla, niin kuin tässä luvussa tehdään. Historiantutkijat taas voivat pitää taloustieteilijöiden malleja yksinkertaistavina, puuttuuhan niistä tärkeitä historian tosiasioita. Juuri tämä luova jännite tekee taloushistoriasta kiehtovaa.

Jos haluat tietää, mitä edellä mainitut tutkijat ajattelevat toistensa teorioista, voit lukea Gregory Clarkin arvion Joel Mokyrin kirjasta tai Robert Allenin arvostelun Gregory Clarkin kirjasta.

Viime aikoina taloushistorioitsijat ovat kyenneet arvioimaan talouskasvua erittäin pitkältä ajanjaksolta. Heidän työnsä kirkastaa kuvaa siitä, mitä oikein tapahtui, ja auttaa erittelemään, miksi niin tapahtui. Jotkut tutkijat ovat verranneet eri maiden reaalipalkkoja pitkällä aikavälillä keräämällä tietoja sekä palkoista että kulutustavaroiden hinnoista. Vielä kunnianhimoisemmissa tutkimushankkeissa on arvioitu bruttokansantuotetta asukasta kohti keskiajalta lähtien.

Tässä luvussa keskitytään Ison-Britannian kasvun taustatekijöihin, mutta jokainen Malthusin loukusta vapautunut maa kulki omaa reittiään. Ison-Britannian saavuttama asema maailmantaloudessa vaikutti osaltaan sen ensimmäisten seuraajien kehityspolkuihin. Esimerkiksi Saksa ei pystynyt kilpailemaan saarivaltion kanssa tekstiilialalla, mutta Saksan valtio ja isot pankit osallistuivat ponnekkaasti terästeollisuuden ja muun raskaan teollisuuden kehittämiseen. Japani jopa päihitti britit joillakin Aasian tekstiilimarkkinoilla. Se hyötyi eristäytyneestä sijainnistaan kaukana edelläkävijämaista. Tuohon aikaan kaukaisuus merkitsi viikkokausien matkantekoa.

Japani kopioi teknologiaa ja instituutioita valikoiden. Se otti käyttöön kapitalistisen talousjärjestelmän mutta säilytti monia perinteisiä japanilaisinstituutioita. Niihin kuului esimerkiksi keisarivalta, joka päättyi vasta Japanin tappioon toisessa maailmansodassa.

Vielä enemmän Isosta-Britanniasta poikkesivat Intia ja Kiina. Kiinassa kapitalismin vallankumousta johti kommunistinen puolue. Se hylkäsi itse toteuttamansa suunnitelmatalouden, kapitalismin vastakohdan. Intia on puolestaan historian ensimmäinen iso maa, joka siirtyi demokratiaan ja toteutti yleisen äänioikeuden ennen kapitalismin läpilyöntiä.

Kuten luvussa 1 kävi ilmi, teollinen vallankumous ei johtanut kaikkialla talouskasvuun. Koska teollinen vallankumous sai alkunsa Isossa-Britanniassa ja levisi muuhun maailmaan hitaasti, se kasvatti huimasti maiden välisiä tuloeroja. David Landes, joka on tutkinut 1800- ja 1900-lukujen talouskasvua eri puolilla maailmaa, kysyy erään artikkelinsa otsikossa: ”Miksi me olemme näin rikkaita ja he niin köyhiä?”8

”Meillä” Landes tarkoittaa Euroopan ja Pohjois-Amerikan rikkaita yhteiskuntia, ”he” taas ovat Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan köyhät maat. Landes toteaa hieman pisteliäästi, että vastauksia on periaatteessa kaksi:

Yhden mukaan me olemme näin rikkaita ja he niin köyhiä, koska me olemme hyviä ja he huonoja. Me siis olemme ahkeria, osaavia, koulutettuja, kurinalaisia, tehokkaita ja tuottavia, he taas kaikkea muuta. Toisen mukaan me olemme näin rikkaita ja he niin köyhiä, koska me olemme pahoja ja he hyviä. Me olemme ahneita, armottomia ja aggressiivisia ryöstäjiä, kun taas he ovat heikkoja, hyveellisiä, hyväksikäytettyjä ja haavoittuvia uhreja.

Jos teollinen vallankumous tapahtui mielestäsi Euroopassa uskonpuhdistuksen, renessanssin, tieteellisen vallankumouksen, vahvan yksityisen omistusoikeuden tai viisaan politiikan ansiosta, kuulut ensimmäiseen leiriin. Jos teollinen vallankumous tapahtui sinusta Euroopassa kolonialismin, orjakaupan tai jatkuvan sodankäynnin takia, olet toisessa leirissä.

Mikään näistä tekijöistä ei liity talouteen, mutta niillä oli joidenkin tutkijoiden mukaan merkittäviä taloudellisia seurauksia. Valinta Landesin vastausvaihtoehtojen välillä on selvästikin ideologisesti latautunut. Tosin Landes huomauttaa, etteivät kummankaan puolen perustelut välttämättä sulje toisiaan pois.

2.2 Taloudelliset mallit: kaukaa näkee enemmän

Talouden tapahtumat riippuvat miljoonien ihmisten teoista ja heidän päätöstensä vaikutuksista muiden käyttäytymiseen. Jos ne kaikki kuvaisi yksityiskohtia myöten, ei saisi mitään käsitystä talouden toiminnasta kokonaisuutena. On otettava etäisyyttä ja pyrittävä näkemään metsä puilta. Se onnistuu malleilla.

Hyvän mallin luomiseksi on tarpeen erotella, mitkä talouden piirteet ovat pohdittavan kysymyksen kannalta tärkeitä ja kuuluvat siksi malliin. Muut voi jättää huomiotta.

Malleja on monenlaisia. Nämä kolme esittelimme luvun 1 kuvioissa 1.5, 1.8 ja 1.12.

virta
Suure, jonka määrä mitataan tietyltä ajanjaksolta. Virtoja ovat esimerkiksi vuositulot ja tuntipalkka.

Malleja on monenlaisia. Kolme niistä esittelimme luvun 1 kuvioissa 1.5, 1.8 ja 1.12. Kuviossa 1.12 taloudellista toimeliaisuutta kuvataan virtoina, joissa liikkuu tavaroita, palveluita ja ihmisiäkin. Virtoja aiheuttavat esimerkiksi pesukoneen osto, hiusten leikkauttaminen, bussimatka tai päivä työnantajan palveluksessa.

Kuvion 1.12 malli on muodoltaan kaavio, joka havainnollistaa talouden sisäisiä ja talouden ja biosfäärin välisiä virtoja. Malli poikkeaa todellisuudesta, sillä talous ja biosfääri eivät tietenkään ole vain värikkäitä ympyröitä. Malli kuitenkin havainnollistaa talouden ja biosfäärin välisiä suhteita. Yksityiskohtien puuttumisen vuoksi malli poikkeaa todellisuudesta, mutta se on mallin ominaisuus eikä virhe.

Malliin perustui myös Malthusin selitys sille, mikseivät teknologian parannukset nosta elintasoa. Hänen mallinsa oli pelkistetty kuvaus tulojen ja väestömäärän suhteista.

Talouden toimintaa havainnollistaakseen taloustieteilijät ovat rakentaneet jopa fysikaalisia malleja. Irving Fisher suunnitteli Yalen yliopistossa vuonna 1891 hyväksyttyä tohtorinväitöskirjaansa varten kuviossa 2.2 näkyvän hydraulisen koneiston esittämään kansantalouden virtauksia. Koneisto muodostui altaasta, toisiinsa kytketyistä vivuista ja kelluvista vesisäiliöistä. Tarkoitus oli osoittaa, että hyödykkeiden hinnat riippuvat hyödykkeiden tarjonnasta, kuluttajien tuloista ja siitä, miten paljon kuluttajat arvostavat kutakin hyödykettä. Koko aparaatti pysähtyi, kun vedenpinta oli kaikissa säiliöissä samalla korkeudella kuin altaassa. Lepotilassa jokaisen säiliön väliseinä asettui vastaamaan hyödykkeen hintatasoa. Fisher opetti laitoksensa avulla markkinoiden toimintaa kaikkiaan 25 vuotta.

Kuvio 2.2 Irving Fisherin kaaviokuva talouden tasapainotilan hydraulisesta mallista vuodelta 1891.

William C. Brainard ja Herbert E. Scarf. 2005. ”How to Compute Equilibrium Prices in 1891.” American Journal of Economics and Sociology 64 (1): 57–83.

Mallit taloustieteessä

Fisherin väitöstutkimus kuvastaa mallien yleistä käyttötapaa.

  1. Fisher rakensi ensin mallin niistä talouden tekijöistä, joiden hän ajatteli ohjaavan hintojen määräytymistä.
  2. Sitten hän osoitti mallilla, miten tekijöiden vuorovaikutus voisi johtaa tilanteeseen, jossa hinnat eivät muutu.
  3. Lopuksi hän teki mallilla kokeita selvittääkseen, mitä tapahtuu, kun talouden olosuhteet muuttuvat. Jos yhden hyödykkeen tarjonta kasvaisi, mitä sen hinnalle tapahtuisi? Entä muiden hyödykkeiden hinnoille?

Suuri vesiallas taloustieteen väitöskirjana voi kuulostaa erikoiselta, mutta Fisher ei ollut mikään omalaatuinen keksijä. Päinvastoin: 1900-luvun suuriin taloustieteilijöihin lukeutuva Paul Samuelson piti Fisherin laitosta ”parhaana taloustieteen väitöskirjana, mitä koskaan on kirjoitettu”. Fisheristä tuli yksi 1900-luvun arvostetuimmista taloustieteilijöistä, ja hänen työnsä valoi perustan luvussa 10 esiteltäville moderneille rahateorioille.

tasapainotila
Mallin tulos, joka pysyy yllä itsestään. Tasapainotilassa mallin kuvaama ilmiö ei muutu ilman ulkopuolisia tekijöitä, jotka muuttavat koko mallin kuvaaman tilanteen.

Fisherin laitos havainnollistaa tärkeää taloustieteen käsitettä. Tasapaino on tila, jossa mallin kuvaama ilmiö ei muutu ilman ulkopuolisia tekijöitä, jotka muuttavat koko mallin kuvaaman tilanteen. Fisherin hydraulisessa laitoksessa talous oli tasapainossa, kun säiliöiden vedenpinta oli samalla tasolla ja hinnat olivat vakaita.

toimeentulominimi
Elintaso (kulutus- tai tulotaso), jolla väestö ei kasva eikä vähene.

Tasapainon käsitettä käytetään myöhemmissä luvuissa hintojen selittämisessä, mutta se sopii myös Malthusin teoriaan. Toimeentulominimi on tasapainotila. Jos tulot poikkeavat toimeentulominimistä, poikkeama korjautuu itsestään kuin Fisherin säiliöiden vedenpinta: kun väkiluku kasvaa, tulot palaavat automaattisesti toimeentulominimiin.

Tasapainotila tarkoittaa, että yksi tai useampi mallin tekijä pysyy vakiona. Se ei välttämättä tarkoita, ettei mikään muutu. Tasapainotilassa on esimerkiksi mahdollista, että bruttokansantuote kasvaa tai hinnat nousevat mutta vakionopeudella.

Harva meistä viitsii nikkaroida hydraulisia malleja. Tässä aineistossa sinua opastetaan kuitenkin käyttämään monia paperille piirrettäviä tai näytöllä näkyviä malleja, ja välillä pääset luomaan omia mallejasi taloudesta.

Malli rakennetaan vaiheittain:

  1. Ensin kuvataan pelkistetysti päätöksentekijöiden tilanne.
  2. Sitten kuvataan yksinkertaisesti, mistä päätöksentekijöiden yksittäiset toimet johtuvat.
  3. Seuraavaksi selvitetään, miten toimet vaikuttavat toisiinsa.
  4. Sen jälkeen johdetaan kaikkien toimien tulos, joka on usein tasapainotila. Jokin muuttuja siis pysyy muuttumattomana, vakiona.
  5. Lopuksi tutkitaan, mitä tietyille muuttujille tapahtuu, kun olosuhteet muuttuvat.

Taloudelliset mallit

Hyvällä mallilla on neljä ominaisuutta.

  • Malli on selkeä ja auttaa ymmärtämään jotain tärkeää.
  • Se ennustaa lopputuloksia oikein. Sen ennusteet ovat sopusoinnussa havaintojen kanssa.
  • Se helpottaa keskustelua. Se auttaa huomaamaan, mistä olemme yhtä mieltä ja mistä eri mieltä.
  • Se on hyödyllinen. Sen avulla voi etsiä keinoja talouden toiminnan parantamiseksi.

Taloudellisissa malleissa käytetään sanojen ja kuvien lisäksi matemaattisia yhtälöitä ja kaavioita.

Matematiikka kuuluu taloustieteen kieleen, ja sen avulla voimme puhua malleista täsmällisesti. Suurta osaa taloustieteen tiedosta ei kuitenkaan voi ilmaista pelkästään matemaattisesti. Tarvitaan myös selkeitä kuvauksia ja yleispätevästi määriteltyjä käsitteitä.

Tässä aineistossa mallit esitetään yleensä graafisesti eli kuvioina, joissa hyödynnetään sekä matematiikkaa että luonnollista kieltä. Voit halutessasi tutustua mallien taustalla oleviin yhtälöihin tekstin lomaan linkitetyissä Leibniz-osioissa.

Leibniz-osiot

Malli lähtee liikkeelle ihmisten käyttäytymistä koskevista alkuoletuksista eli hypoteeseista. Mallin lopputuloksena syntyy usein ennuste talouden tulevasta kehityksestä. Keräämällä havaintoja taloudesta ja vertaamalla niitä mallin ennusteisiin voi arvioida, valittiinko malliin oikeat oletukset ja muuttujat.

Kaikki politiikan tai talousennusteiden tekijät — hallitukset, keskuspankit, yritykset, ammattiyhdistykset — käyttävät jonkinlaista pelkistettyä mallia. Huonot mallit voivat johtaa tuhoisaan politiikkaan, kuten myöhemmin näemme.

Mallit ovat luotettavia vain, jos ne sopivat yhteen havaintoaineiston kanssa.

Seuraavissa luvuissa osoitetaan, että Malthusin toimeentulominimiin palautuva noidankehä ja teknologian pysyvän vallankumouksen malli läpäisevät tämän testin. Ne jättävät silti monta kysymystä vaille vastausta.

Harjoitus 2.1 Mallin suunnittelu

Valitse jokin maa tai kaupunki ja etsi kartta sen rata- tai tieverkosta.

Kartat ovat taloustieteen mallien tapaan pelkistettyjä kuvia todellisuudesta. Niihin valikoidaan tärkeitä tietoja, mutta vähäpätöisempiä yksityiskohtia jää näyttämättä.

  1. Miten arvelet kartan suunnittelijan valinneen, mitä todellisuuden piirteitä karttaan tulee mukaan?
  2. Miten kartta poikkeaa taloustieteen mallista?

2.3 Peruskäsitteitä: hinnat, kustannukset ja innovaatiotuotot

ceteris paribus
Taloustieteessä on tapana yksinkertaistaa ilmiöiden analyysia jättämällä sivuun tekijöitä, joita pidetään tutkittavan ilmiön kannalta toissijaisina. Ceteris paribus tarkoittaa sananmukaisesti ‘muut tekijät ennallaan’. Taloudellisessa mallissa se tarkoittaa, että muut tekijät pidetään analyysissä vakioina.
kannustin
Taloudellinen palkkio tai rangaistus, joka vaikuttaa vaihtoehtoisten toimien hyötyihin ja kustannuksiin.
suhteellinen hinta
Yhden tavaran tai palvelun hinta verrattuna toiseen. Suhteellinen hinta ilmaistaan yleensä suhdelukuna.
ylituotto
Maksu tai muu etu, jonka valinnan tekijä saa sen lisäksi, mitä olisi saanut toiseksi parhaasta vaihtoehdosta eli reservaatio-optiosta. Katso myös: reservaatio-optio.

Tässä luvussa rakennetaan taloudellinen malli selittämään sitä, millaiset talouden olosuhteet ovat johtaneet ja johtavat yhä uusien teknologioiden kehittämiseen. Nojaudumme neljään taloudellisen mallintamisen peruskäsitteeseen:

Taloustieteen opetteluun kuuluu uuden kielen oppiminen. Nämä neljä käsitettä toistuvat myöhemmissä luvuissa tiuhaan, joten on tärkeää oppia käyttämään niitä oikein.

Ceteris paribus ja pelkistäminen

Tieteellisessä tutkimuksessa pelkistetään paljon, ja myös taloustieteilijät yksinkertaistavat tutkimusta jättämällä tutkittavan asian kannalta toissijaisia tekijöitä huomiotta. He käyttävät ilmausta ”pidetään muut tekijät ennallaan” tai useammin sen latinankielistä vastinetta ceteris paribus. Tuonnempana analysoimme pelkistetysti ostopäätöksiä tarkastelemalla vain hinnanmuutoksen vaikutusta ja jättämällä huomiotta muut päätökseen vaikuttavat tekijät, kuten brändiuskollisuuden tai muiden mielipiteet toisten valinnoista. Kysymme: mitä tapahtuisi, jos hinta muuttuisi, mutta kaikki muut päätökseen vaikuttavat tekijät pysyisivät ennallaan? Ceteris paribus ‑oletukset voivat hyvin käytettyinä selventää kuvaa vääristämättä tärkeitä tosiseikkoja.

Tässä luvussa tutkimme, miten kapitalistinen talousjärjestelmä edistää teknologian kehitystä. Tarkastelemme palkkojen muutosten vaikutusta yrityksen teknologiavalintoihin. Saadaksemme mallista mahdollisimman yksinkertaisen pidämme ennallaan muut yrityksiin vaikuttavat tekijät. Oletamme siis:

Harjoitus 2.2 Ceteris paribus ‑oletuksen käyttö

Olet laatinut mallin sateenvarjomarkkinoista. Mallin ennusteiden mukaan myytyjen sateenvarjojen määrä riippuu sateenvarjojen väristä ja hinnasta ceteris paribus.

  1. Myyntiä ennustetaan värin ja hinnan perusteella. Kun ennustat, mitä muuttujia pidät ennallaan?

Mihin seuraavista kysymyksistä malli voisi antaa vastauksen? Ehdota malliin parannuksia, joiden avulla kuhunkin kysymykseen olisi mahdollista vastata.

  1. Miksi sateenvarjoja myydään enemmän pääkaupungissa kuin muissa kaupungeissa?
  2. Miksi sateenvarjoja myydään joissakin pääkaupungin liikkeissä enemmän kuin toisissa?
  3. Miksi viikoittainen sateenvarjojen myynti on kasvanut pääkaupungissa puolen viime vuoden aikana?

Kannustimet ohjaavat toimintaa

Vesi liikkui Fisherin hydraulisessa koneistossa, kun hän muutti jonkin tavaran ”tarjontaa” tai ”kysyntää”, jolloin hinnat eivät olleet enää tasapainotilassa. Miksi?

Kaikissa taloustieteen malleissa on jokin painovoimaa vastaava tekijä sekä sääntöjä, jotka kanavien tavoin rajaavat mahdollisuuksia. Painovoimaa vastaa malleissa oletus, että ihminen pyrkii mahdollisimman hyvään lopputulokseen (jollakin mittapuulla) ja tekee päätöksiä sen perusteella.

Veden vapaata liikkumista Fisherin laitoksessa vastaa meidän vapautemme valita kenenkään käskemättä. Valintoihimme vaikuttavat vain taloudelliset kannustimet. Emme kuitenkaan voi tehdä ihan mitä tahansa: kaikki kanavat eivät ole meille avoinna.

Monet taloustieteen mallit perustuvat ajatukseen, että taloudelliset kannustimet ohjaavat ihmisiä ja yrityksiä. Tällä periaatteella mallinnamme myös teknologian vallankumousta. Taloudellisen hyödyn lisäksi meitä motivoivat esimerkiksi rakkaus, viha, velvollisuudentunto ja hyväksynnän tarve, kuten luvussa 4 todetaan. Aineellinen hyvinvointi on kuitenkin tärkeä motiivi, ja taloudelliset kannustimet vaikuttavat nimenomaan siihen.

Kun yritysten omistajat tai johtajat miettivät sopivaa työntekijöiden määrää tai kun kuluttajat pohtivat, mitä ja miten paljon ostaa, päätös riippuu hyvin usein hinnoista. Jos supermarket ei sijaitse kovin kaukana kodistasi ja jos siellä on paljon halvempaa kuin lähikaupassa, hinta on hyvä peruste valita se ostopaikaksi.

Suhteelliset hinnat

Kolmas taloudellisten mallien ominaisuus on, että niissä tarkastellaan muuttujien suhteellisia arvoja absoluuttisten sijasta. Taloustiede on valintojen ja vaihtoehtojen tiedettä. Kun joku pohtii, mistä tekisi ostoksensa, valintaa eivät ratkaise lähikaupan hinnat sinänsä, vaan lähikaupan hinnat verrattuina supermarketin hintoihin ja supermarketiin menemisen kustannuksiin. Jos kaikki kolme nousevat viisi prosenttia, päätös ei luultavasti muutu.

Suhteellinen hinta on yhden vaihtoehdon hinta verrattuna muihin, ja se ilmaistaan usein kahden hinnan suhdelukuna. Suhteelliset hinnat selittävät kuluttajien ostopäätösten lisäksi myös yritysten päätöksiä. Tässä luvussa vertaamme höyrykoneen käyttämän kivihiilen hintaa työntekijän tuntipalkkaan ja näemme, että suhteellisilla hinnoilla oli ratkaiseva merkitys myös teollisen vallankumouksen synnyssä.

Reservaatio-optio ja ylituotto

Kuvitellaan, että olet keksinyt uuden tekniikan korkealaatuiseen äänentoistoon. Keksintösi on paljon edullisempi käyttää kuin mikään muu tekniikka. Kilpailijat eivät voi jäljitellä sinua, koska he eivät osaa tai koska olet patentoinut tekniikan, minkä ansiosta jäljittely on laitonta. Niinpä he tarjoavat palvelujaan edelleen hinnalla, joka ylittää selvästi sinun kustannuksesi.

Jos myyt keksintöäsi samalla tai aavistuksen alemmalla hinnalla kuin kilpailijasi, saat kaupaksi kaiken, mitä tuotat. Voit periä saman hinnan mutta saada paljon suurempaa voittoa. Tässä tapauksessa saat innovaatiotuottoa, joka on yksi ylituoton muoto. Ylituottoa on taloudessa kaikkialla, ja se on yksi tekijä, joka antaa kapitalismille dynaamisuutta.

Innovaatiotuottojen avulla voi selittää teollisen vallankumouksen taustatekijöitä. Ylituotto on yleiskäsite, joka auttaa selittämään monia muitakin talouden piirteitä.

Ylituotto määritellään näin: vaihtoehdosta A saa ylituottoa, jos se tuottaa toiseksi parasta vaihtoehtoa suuremman hyödyn.

reservaatio-optio
Toiseksi paras vaihtoehto kaikkien mahdollisten vaihtoehtojen joukosta. Synonyymi: varavaihtoehto. Katso myös: reservaatiohinta.

Toiseksi suurimman nettohyödyn tuottava vaihtoehto B on toiseksi paras vaihtoehto. Se on reservaatio-optiosi, jos et valitsekaan vaihtoehtoa A. Tai kenties suosit vaihtoehtoa A mutta joku estää sinua valitsemasta sitä. Silloin B on reservaatio-optiosi, varasuunnitelmasi.

Ylituoton käsitteestä voi johtaa yksinkertaisen päätöksentekosäännön:

Käytämme tätä päätöksentekosääntöä selittämään, mikä saa yrityksen tekemään innovaatioita vaihtamalla uuteen teknologiaan. Aloitamme seuraavassa alaluvussa teknologioiden vertailusta.

Kysymys 2.2 Valitse oikeat vastaukset

Mikä seuraavista on ylituottoa?

  • Voitto, jonka saat, kun myyt eurolla ostamasi tuotteen kahdella eurolla.
  • Myyntitulot, jotka saat, kun myyt arpoja yhdistyksen kokouksessa.
  • Ylimääräinen voitto, jonka menestyksellisen innovaation tehnyt yritys saa tuodessaan markkinoille uuden tuotteen ennen kilpailijoita.
  • Lisävoitto, jonka yritys saa, kun se kasvaa kaksinkertaiseksi mutta yksikkökustannukset tai ‑hinnat eivät muutu.
  • Tällaisesta tuotosta puhutaan lähinnä arkikielessä. Ylituottoa arvioidaan vertaamalla vaihtoehdon hyötyä toiseksi parhaan vaihtoehdon hyötyyn (ei kustannuksiin).
  • Ylituotto on lisähyöty, jota saadaan toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon verrattuna.
  • Tätä ylituottoa sanotaan innovaatiotuotoksi. Uuden teknologian ansiosta yritys saa voittoa enemmän kuin toiseksi paras vaihtoehto tuottaisi.
  • Tämä on normaali voitto, jonka voi saavuttaa kovalla työllä. Ylituotto on ylimääräistä tuottoa, jonka voi saada verrattuna toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon. Toiseksi paras vaihtoehto voisi olla esimerkiksi ahertaminen jossain toisessa työssä.

2.4 Dynaamisen talouden mallintaminen: teknologia ja kustannukset

Tässä alaluvussa mallintamisen periaatteita sovelletaan teknologisen kehityksen selittämiseen. Vastaamme kahteen kysymykseen:

Mitä on teknologia?

Olemme tilanneet insinööriltä selonteon siitä, millaisilla teknologioilla voisimme tuottaa sata metriä verkaa. Panokset ovat työ eli kahdeksantuntista työpäivää tekevien työntekijöiden lukumäärä ja energia eli kivihiili, jota mitataan tonneina. Insinöörin vastaus näkyy kuviosta 2.3. Taulukon viisi pistettä edustavat viittä eri teknologiaa. Esimerkiksi teknologialla E sata metriä verkaa vaatii kymmenen työntekijää ja yhden tonnin kivihiiltä.

Kuviossa 2.3 teknologioita arvioidaan vuoron perään.

Teknologia Työntekijöitä Kivihiiltä (tonnia)
A 1 6
B 4 2
C 3 7
D 5 5
E 10 1

Kuvio 2.3 Verkateknologioita tuotantopanoksineen.

Teknologia Työntekijöitä Kivihiiltä (tonnia)
A 1 6
B 4 2
C 3 7
D 5 5
E 10 1

Verkateknologioita tuotantopanoksineen.

Taulukossa esitellään viisi teknologiaa, joita tässä luvussa tarkastellaan. Teknologioiden käyttämät työn ja kivihiilen määrät vaihtelevat.

Teknologia Työntekijöitä Kivihiiltä (tonnia)
A 1 6
B 4 2
C 3 7
D 5 5
E 10 1

Teknologia A: energiavaltainen

Teknologia A on energiavaltaisin: se käyttää yhden työntekijän työpanoksen ja kuusi tonnia kivihiiltä.

Teknologia Työntekijöitä Kivihiiltä (tonnia)
A 1 6
B 4 2
C 3 7
D 5 5
E 10 1

Teknologia B

Teknologia B käyttää neljän työntekijän työpanoksen ja kaksi tonnia kivihiiltä. Se on työvoimavaltaisempi kuin teknologia A.

Teknologia Työntekijöitä Kivihiiltä (tonnia)
A 1 6
B 4 2
C 3 7
D 5 5
E 10 1

Teknologia C

Teknologia C käyttää kolmen työntekijän työpanoksen ja seitsemän tonnia kivihiiltä.

Teknologia Työntekijöitä Kivihiiltä (tonnia)
A 1 6
B 4 2
C 3 7
D 5 5
E 10 1

Teknologia D

Teknologia D käyttää viiden työntekijän työpanoksen ja viisi tonnia kivihiiltä.

Teknologia Työntekijöitä Kivihiiltä (tonnia)
A 1 6
B 4 2
C 3 7
D 5 5
E 10 1

Teknologia E: työvoimavaltainen

Teknologia E käyttää kymmenen työntekijän työpanoksen ja yhden tonnin hiiltä. Se on viidestä teknologiasta työvoimavaltaisin.

Teknologia E on suhteellisesti työvoimavaltainen ja teknologia A suhteellisesti energiavaltainen. Jos teknologiaa E käyttävä talous siirtyisi teknologiaan A tai B, sen sanottaisiin vaihtaneen työtä säästävään teknologiaan, koska sadan verkametrin tuottamiseen tarvittaisiin vähemmän työtä kuin teknologiaa E käytettäessä. Näin tapahtui teollisen vallankumouksen aikana.

dominoitu
Tulema on dominoitu, jos on mahdollista saavuttaa enemmän jotain hyödyllistä seurausta tinkimättä mistään muusta hyödyllisestä. Dominoitu tulema on siis sellainen, jolle on saatavilla kaikin puolin parempi vaihtoehto.

Minkä teknologian yritys valitsee? Ensin se karsii pois teknologiat, jotka ovat selvästi muita huonompia. Kuviossa 2.4 aloitetaan teknologiasta A ja katsotaan, käyttääkö jokin vaihtoehtoisista teknologioista ainakin yhtä paljon työtä ja kivihiiltä. Teknologia C on teknologiaa A huonompi, sillä sadan verkametrin tuottamiseen tarvitaan enemmän sekä työntekijöitä (kolme yhden sijaan) että kivihiiltä (seitsemän tonnia kuuden sijaan). Teknologia C on dominoitu: kun kaikista panoksista on maksettava, yksikään yritys ei käytä teknologiaa C, jos valittavissa on A. Kuviossa 2.4 käydään läpi, mitkä teknologiat ovat dominoituja ja mitkä dominoivia.

Kuvio 2.4 Teknologia A dominoi teknologiaa C ja teknologia B teknologiaa D.

Mitkä teknologiat dominoivat muita?

Sadan verkametrin tuottamiseen käytettäviä teknologioita kuvaavat pisteet A–E. Kuvion avulla voi osoittaa, mitkä teknologiat dominoivat muita.

Teknologia A dominoi teknologiaa C

Teknologia A dominoi selvästi teknologiaa C: saman määrän verkaa voi valmistaa teknologialla A käyttämällä vähemmän työtä ja energiaa. Tämä tarkoittaa, että aina kun A on valittavissa, C on dominoitu.

Teknologia B dominoi teknologiaa D

Teknologia B dominoi teknologiaa D: saman määrän verkaa voi valmistaa teknologialla B käyttämällä vähemmän työtä ja energiaa. Huomaa, että B dominoi kaikkia niitä teknologioita, jotka ovat varjostetulla alueella pisteen B yläpuolella ja oikealla puolella.

Teknologia E ei dominoi mitään teknologiaa

Teknologia A dominoi teknologiaa C ja ja B teknologiaa D. Teknologia E ei dominoi muita teknologioita. Tiedämme tämän, koska yksikään neljästä muusta teknologiasta ei ole pisteen E yläpuolelle ja oikealle jäävällä alueella.

Olemme nyt karsineet vaihtoehtoja pelkästään insinöörin tuotantopanostietojen valossa: teknologiat C ja D ovat poissa laskuista. Entä miten yritys tekee valinnan teknologioiden A, B ja E välillä? Ensin on oletettava yritykselle jokin tavoite. Oletetaan, että tavoitteena on ansaita mahdollisimman paljon voittoa eli tuottaa verkaa mahdollisimman pienin kustannuksin.

Teknologian valintaa varten tarvitaan myös taloudellista tietoa, nimittäin tietoa suhteellisista hinnoista eli työntekijän palkkaamisen kustannuksista verrattuna kivihiilen hankkimisen kustannuksiin. Maalaisjärjellä voisi arvella, että jos työ olisi erittäin edullista kivihiileen verrattuna, todennäköinen valinta olisi työvoimavaltainen E. Energiavaltainen teknologia A taas tuntuisi paremmalta tilanteessa, jossa kivihiili on verraten edullista. Taloudellisen mallin avulla saamme täsmällisempiä vastauksia.

Miten yritys arvioi tuotantokustannuksia?

Yritys voi laskea kaikkien mahdollisten panosyhdistelmien kustannukset kertomalla työntekijämäärän palkalla ja hiilitonnien määrän kivihiilen hinnalla. Käytämme laskuissa seuraavia symboleja: palkka on w, työntekijöiden lukumäärä L, kivihiilen hinta p ja hiilitonnien määrä R.

samakustannussuora
Samakustannussuora kuvaa kaikkia eri yhdistelmiä, joiden kokonaiskustannus on sama.

Oletetaan, että palkka on 10 puntaa ja kivihiilen hinta 20 puntaa tonnilta. Kuvion 2.5 taulukkoon on merkitty, mitä kahden työntekijän palkkaaminen ja kolme tonnia kivihiiltä maksavat. Summa on 80 puntaa. Tämä vastaa kaavion yhdistelmää P1. Jos yritys palkkaisi esimerkiksi kuusi työntekijää ja vähentäisi kivihiilen käyttöä tonniin (piste P2), summa olisi silloinkin 80 puntaa. Kuviosta 2.5 näemme vaihe vaiheelta, miten piirretään samakustannussuoria, joilla voi verrata kaikkien panosyhdistelmien kustannuksia.

Kuvio 2.5 Samakustannussuorat, kun palkka on 10 puntaa ja kivihiilen hinta 20 puntaa.

Kokonaiskustannukset pisteessä P1

Kahden työntekijän ja kolmen hiilitonnin kokonaiskustannus on (2 × 10) + (3 × 20) = 80 puntaa.

Myös pisteessä P2 kustannus on 80 puntaa

Jos yritys lisää työntekijöiden lukumäärää kuuteen (työn kustannus on 60 puntaa) mutta vähentää kivihiilen käyttöä yhteen tonniin, kokonaiskustannus on edelleen 80 puntaa.

80 punnan samakustannussuora

Pisteet P1 ja P2 yhdistävä suora yhdistää kaikki pisteet, joissa kokonaiskustannus on 80 puntaa. Sitä sanotaan samakustannussuoraksi. Suoran piirtämiseksi on oletettava, että työntekijöitä ja kivihiiltä voi ostaa myös vajaina yksikköinä.

Ylempi samakustannussuora

Pisteessä Q1 (kolme työntekijää, kuusi tonnia kivihiiltä) kokonaiskustannus on 150 puntaa. 150 punnan samakustannussuoran piirtämiseksi tarvitaan toinen piste, jossa kustannus on 150 puntaa: jos työntekijöitä palkataan vielä kaksi, kivihiilipanoksesta tulisi vähentää tonni, jotta kustannus pysyy 150 punnassa. Näin saadaan piste Q2.

Lisää samakustannussuoria

Samakustannussuoria voi piirtää muidenkin kaavion pisteiden kautta. Jos panosten hinnat ovat kiinteitä, samakustannussuorat ovat yhdensuuntaisia. Suoran voi piirtää helpoiten etsimällä päätepisteet: esimerkiksi 80 punnan suora yhdistää pisteet J ja H. Pisteessä J yrityksellä on neljä tonnia kivihiiltä eikä yhtään työntekijää, pisteessä H on kahdeksan työntekijää eikä yhtään kivihiiltä.

Samakustannussuoran kulmakerroin on −(w/p)

Samakustannussuorien kulmakerroin on negatiivinen, koska ne ovat laskevia. Tässä tapauksessa kulmakerroin on –0,5: jos yritys palkkaa yhden lisätyöntekijän kymmenellä punnalla ja vähentää kivihiilen määrää puoli tonnia (jolloin se säästää kymmenen puntaa), kokonaiskustannus säilyy ennallaan. Kulmakerroin on −(w/p), palkka jaettuna kivihiilen hinnalla.

Samakustannussuoran yläpuolella kustannus kasvaa

80 punnan samakustannussuorasta nähdään, että kaikki viivan yläpuolella olevat pisteet maksavat enemmän kuin 80 puntaa ja kaikki alapuolella olevat vähemmän.

Samakustannussuorat yhdistävät kaikki työntekijöiden ja kivihiilen yhdistelmät, joiden kustannus on sama. Niiden avulla voi vertailla vielä valittavina olevien teknologioiden A, B ja E kustannuksia.

Kuvion 2.6 taulukko kertoo sadan verkametrin tuotantokustannukset kullakin teknologialla, kun palkka on kymmenen puntaa ja kivihiilen hinta 20 puntaa. Verkaa on edullisinta tuottaa teknologialla B.

Kaavioon on piirretty samakustannussuora teknologiaa B edustavan pisteen kautta. Tällöin nähdään heti, että näillä panosten hinnoilla muut kaksi teknologiaa ovat kalliimpia — palkkahan on työn hinta.

Teknologia Työntekijöitä Kivihiiltä (tonnia) Kokonaiskustannukset (£)
B 4 2 80
A 1 6 130
E 10 1 120

Palkka 10 puntaa, kivihiilen hinta 20 puntaa tonnilta

Kuvio 2.6 Sadan verkametrin tuotantokustannukset eri teknologioilla: työn suhteellinen hinta pieni.

Kuviosta 2.6 nähdään, että kun w = 10 ja p = 20, edullisin teknologia on B. Näillä panosten hinnoilla yritys ei valitse muita teknologioita. Huomaa, että ratkaisevaa on nimenomaan suhteellinen hinta. Jos molemmat hinnat kaksinkertaistuvat, kaavio näyttää melkein samalta: pisteen B kautta kulkevan samakustannussuoran kulmakerroin pysyy ennallaan, joskin kustannus on noussut 160 puntaan.

Samakustannussuorat voi esittää myös yhtälöinä, joissa palkka w ja hiilen hinta p voivat saada mitä tahansa arvoja. Merkitään tuotantokustannuksia symbolilla c ja aloitetaan tuotantokustannusten yhtälöstä:

eli

Tämä on yksi tapa kirjoittaa samakustannussuoran yhtälö mille tahansa tuotantokustannusten c arvolle.

Samakustannussuoran piirtämistä voi helpottaa, jos yhtälö esitetään muodossa

jossa vakio a on suoran ja pystyakselin välinen leikkauspiste ja b suoran kulmakerroin. Mallissamme kivihiilitonnien määrä R on pystyakselilla ja työntekijöiden lukumäärä L vaaka-akselilla. Suoran kulmakerroin on palkan suhde kivihiilen hintaan, −(w/p). Samakustannussuora on laskeva, joten yhtälön kulmakerroin −(w/p) on negatiivinen.

Yhtälön

voi kirjoittaa muodossa

josta termejä järjestelemällä saadaan

Kun w = 10 ja p = 20, tuotantokustannusten c = 80 samakustannussuora leikkaa pystyakselin pisteessä 80/20 = 4 ja sillä on negatiivinen kulmakerroin −(w/p) = −1/2. Kulmakerroin on työn suhteellinen hinta.

Harjoitus 2.3 Samakustannussuorat

Oletetaan, että palkka on 10 puntaa mutta kivihiilen hinta vain 5 puntaa tonnilta.

  1. Mikä on työn suhteellinen hinta?
  2. Kirjoita alaluvussa esitetyn menetelmän mukaisesti tuotantokustannuksia c = 60 puntaa vastaavan samakustannussuoran yhtälö ja muokkaa se muotoon y = a + bx.
  3. Kirjoita myös 30 ja 90 punnan samakustannussuorien yhtälöt samassa muodossa ja piirrä kaikki suorat kaavioon. Millaisia näiden panoshintojen samakustannussuorat ovat verrattuna tilanteeseen, jossa w = 10 ja p = 20?

2.5 Dynaamisen talouden mallintaminen: innovaatiot ja voitot

Edellisessä alaluvussa näimme, että kun palkka on 10 puntaa ja kivihiilen hinta 20 puntaa, edullisin teknologia on B.

Muutos panosten suhteellisissa hinnoissa muuttaa samakustannussuorien kulmakerrointa. Katso uudelleen kuvion 2.7 kolmea teknologiaa. On helppo kuvitella, että jos samakustannussuora muuttuu riittävän jyrkäksi (kun palkat nousevat suhteessa hiilen hintaan), B ei ole enää edullisin teknologia, vaan yritys vaihtaa teknologiaan A. Näin tapahtui Englannissa 1700-luvulla.

Tutkitaan nyt, miten suhteellisten hintojen muutos voi johtaa teknologian vaihdokseen. Oletetaan, että kivihiilen hinta laskee viiteen puntaan mutta palkka pysyy kymmenessä punnassa.

Uudet hinnat näkyvät kuvion 2.7 taulukossa. Yritys voi tuottaa sata metriä verkaa edullisimmin valitsemalla teknologian A. Kivihiilen halpeneminen tekee kaikista tuotantomenetelmistä edullisempia, mutta energiavaltainen teknologia on nyt kaikkein edullisin.

Teknologia Työntekijöitä Kivihiiltä (tonnia) Kokonaiskustannukset (£)
B 4 2 50
A 1 6 40
E 10 1 105

Palkka 10 puntaa, kivihiilen hinta 5 puntaa tonnilta

Kuvio 2.7 Sadan verkametrin tuotantokustannukset eri teknologioilla: työn suhteellinen hinta korkea.

Teknologia Työntekijöitä Kivihiiltä (tonnia) Kokonaiskustannukset (£)
B 4 2 50
A 1 6 40
E 10 1 105

Palkka 10 puntaa, kivihiilen hinta 5 puntaa tonnilta

Teknologia A on halvin silloin kun kivihiili on suhteellisen halpaa

Kun palkka on 10 puntaa ja kivihiilen hinta 5 puntaa, taulukosta näkee, että muita energiavaltaisemmalla teknologialla A voi tuottaa sata metriä verkaa edullisemmin kuin teknologioilla B ja E.

Teknologia Työntekijöitä Kivihiiltä (tonnia) Kokonaiskustannukset (£)
B 4 2 50
A 1 6 40
E 10 1 105

Palkka 10 puntaa, kivihiilen hinta 5 puntaa tonnilta

40 punnan samakustannussuora, kun w = 10 ja p = 5

Teknologia A on samakustannussuoralla FG. Panosten kokonaiskustannus on jokaisessa tämän käyrän pisteessä 40 puntaa. Teknologiat B ja E ovat käyrän yläpuolella, ja niiden kustannukset ovat suuremmat.

Teknologia Työntekijöitä Kivihiiltä (tonnia) Kokonaiskustannukset (£)
B 4 2 50
A 1 6 40
E 10 1 105

Palkka 10 puntaa, kivihiilen hinta 5 puntaa tonnilta

Samakustannussuoran kulmakerroin

Samakustannussuoran kulmakerroin saadaan laskemalla työn suhteellinen hinta. Se on −(10/5) = −2. Jos yritys käyttää kymmenen puntaa palkkaamalla ylimääräisen työntekijän, sen kokonaiskustannukset pysyvät 40 punnassa, jos se vähentää kivihiilen käyttöään kahdella tonnilla.

Tietyn pisteen kautta kulkeva samakustannussuora piirretään laskemalla ensin kustannus tuossa pisteessä – esimerkiksi pisteessä A se on 40 puntaa – ja etsimällä sitten toinen piste, jossa kustannus on sama. Helpointa on etsiä jompikumpi päätepiste, F tai G. Jos yritys ei käyttäisi kivihiiltä ollenkaan, se voisi palkata 40 punnalla neljä työntekijää. Tämä on piste F.

Kuvio 2.7 osoittaa, että suhteellisen hinnan muuttuessa teknologia A on 40 punnan samakustannussuoralla ja muut käytettävissä olevat teknologiat sen yläpuolella. Yritys ei valitse niitä, jos tarjolla on teknologia A.

Miten kustannuksia säästävä innovaatio lisää yrityksen voittoja?

Seuraavaksi lasketaan mallin avulla, miten paljon edullisimman teknologian A ensimmäisenä valinnut yritys hyötyy, kun työn suhteellinen hinta kivihiileen verrattuna nousee. Kilpailijoidensa lailla yritys käyttää ensin teknologiaa B, jolloin se minimoi kustannuksensa. Tämä näkyy kuviossa 2.8 katkoviivalla piirretyssä, pisteen B kautta kulkevassa samakustannussuorassa, jonka päätepisteet ovat H ja J.

Kun suhteelliset hinnat muuttuvat, teknologian B samakustannussuora jyrkkenee ja tuotantokustannus laskee 50 puntaan. Mutta siirtymällä energiavaltaisempaan ja vähemmän työtä vaativaan teknologiaan A yritys voi tuottaa sata verkametriä 40 punnalla. Seuraa kuviosta 2.8, miten samakustannussuorat muuttuvat suhteellisten hintojen muuttuessa.

Teknologia Työntekijöitä Kivihiiltä (tonnia) Kokonaiskustannukset (£)
Palkka 10 puntaa, kivihiilen hinta 20 puntaa tonnilta
B 4 2 80
Palkka 10 puntaa, kivihiilen hinta 5 puntaa tonnilta
B 4 2 50
A 1 6 40

Kuvio 2.8 Sadan verkametrin tuotantokustannukset eri teknologioilla.

Teknologia Työntekijöitä Kivihiiltä (tonnia) Kokonaiskustannukset (£)
Palkka 10 puntaa, kivihiilen hinta 20 puntaa tonnilta
B 4 2 80

Alkuperäisellä suhteellisella hinnalla B on edullisin teknologia

Kun palkka on kymmenen puntaa ja hiilen hinta suhteellisesti ottaen korkea 20 puntaa, sadan verkametrin valmistaminen teknologialla B maksaa 80 puntaa. Teknologian B valinta siirtää yrityksen samakustannussuoralle HJ.

Teknologia Työntekijöitä Kivihiiltä (tonnia) Kokonaiskustannukset (£)
Palkka 10 puntaa, kivihiilen hinta 20 puntaa tonnilta
B 4 2 80
Palkka 10 puntaa, kivihiilen hinta 5 puntaa tonnilta
B 4 2 50
A 1 6 40

Kivihiilen hinta laskee viiteen puntaan.

Jos kivihiilen hinta laskee palkkaan nähden samakustannussuoran FG osoittamalla tavalla, teknologiaa B energiavaltaisempaa teknologiaa A käyttämällä kustannus on 40 puntaa. Taulukosta näkyy, että näillä suhteellisilla hinnoilla A on edullisin teknologia.

Teknologia Työntekijöitä Kivihiiltä (tonnia) Kokonaiskustannukset (£)
Palkka 10 puntaa, kivihiilen hinta 20 puntaa tonnilta
B 4 2 80
Palkka 10 puntaa, kivihiilen hinta 5 puntaa tonnilta
B 4 2 50
A 1 6 40

B maksaa nyt enemmän kuin A

Uusilla suhteellisilla hinnoilla teknologia B on samakustannussuoralla MN, jolla kustannus on 50 puntaa. Vaihtaminen teknologiaan A tulee edullisemmaksi.

Yrityksen voitto on yhtä kuin sen tuotannon myynnistä saamat tulot vähennettynä kustannuksilla.

Käytettiinpä uutta tai vanhaa teknologiaa, työstä ja kivihiilestä on maksettava sama hinta. Samaten sadan verkametrin myynnistä saadaan sama hinta. Voitto muuttuu siten yhtä paljon kuin uusi teknologia vähentää kustannuksia. Voitto kasvaa kymmenen puntaa sadalta verkametriltä.

Näin ollen teknologiasta B teknologiaan A vaihtava yritys saa ylituottoa kymmenen puntaa sataa verkametriä kohti. Kustannusten säästö on mahdollista uuden teknologian ansiosta. Päätöksentekosääntömme — jos vaihtoehdon ylituotto on positiivinen, valitse se — kehottaa yritystä innovoimaan.

yrittäjä
Henkilö, joka luo tai ottaa varhain käyttöön uusia teknologioita, organisointitapoja ja muita mahdollisuuksia.

Esimerkissämme teknologia A oli koko ajan käytettävissä. Se tuli kuitenkin käyttöön vasta, kun ensimmäinen yritys päätti reagoida työn suhteellisen hinnan nousuun. Edelläkävijää sanotaan taloustieteessä yrittäjäksi. Kun henkilöä tai yritystä kuvaillaan yrittäjähenkiseksi, tarkoitetaan halukkuutta kokeilla uusia teknologioita ja käynnistää uutta liiketoimintaa.

Taloustieteilijä Joseph Schumpeter (jonka esittelemme tuota pikaa) katsoi, että yrittäjien valmius hyödyntää parempaa teknologiaa turvaa kapitalismin dynaamisuuden. Siksi innovaatiotuottoja sanotaan joskus schumpeterilaisiksi tuotoksi.

Innovaatiotuotot eivät jatku ikuisesti. Kun muut yritykset huomaavat, että yrittäjä saa ylituottoa, ne ottavat ennen pitkää uuden teknologian käyttöön. Niidenkin kustannukset alenevat ja voitto kasvaa.

luova tuho
Joseph Schumpeterin nimitys talouden prosessille, jossa vanhat teknologiat ja vanhassa pitäytyvät yritykset jäävät uusien jalkoihin, koska ne eivät pysty kilpailemaan markkinoilla. Schumpeterin mukaan kannattamattomien yritysten tuhoutuminen luo uutta, koska se vapauttaa työtä ja investointihyödykkeitä uudenlaiseen tuotantoon.

Kun voitto sataa verkametriä kohti kasvaa, pienemmin kustannuksin toimivat yritykset kukoistavat ja lisäävät veran tuotantoa. Kun yhä useammat yritykset vaihtavat uuteen teknologiaan, veran tarjonta markkinoilla kasvaa ja hinta alkaa laskea. Prosessi jatkuu, kunnes kaikki ovat siirtyneet uuteen teknologiaan. Hinnat ovat siinä vaiheessa laskeneet pisteeseen, jossa kukaan ei saa innovaatiotuottoja. Vanhassa teknologiassa B pitäytyvät yritykset eivät pysty kattamaan kustannuksiaan veran uudella hinnalla vaan menevät konkurssiin. Joseph Schumpeter nimitti tätä luovaksi tuhoksi.

Kysymys 2.3 Valitse oikeat vastaukset

Kuviossa 2.3 on eri teknologioita, joilla voi tuottaa sata metriä verkaa.

Mitä kaaviosta voi päätellä?

  • Teknologia D on energiavaltaisempi kuin teknologia C.
  • Teknologia B dominoi teknologiaa D.
  • Teknologia A on kivihiilen hinnasta ja palkoista riippumatta kustannuksia säästävin teknologia.
  • Teknologia C voi olla joskus edullisempi kuin A.
  • Teknologia D vaatii enemmän työntekijöitä ja vähemmän kivihiiltä ja on siksi työvoimavaltaisempi kuin C.
  • Teknologia B vaatii saman verkamäärän tuottamiseen vähemmän työntekijöitä ja vähemmän kivihiiltä kuin teknologia D, joten se dominoi teknologiaa D.
  • Teknologia A olisi kalliimpi kuin B, D tai E, jos kivihiilen hinta olisi paljon palkkatasoa korkeampi.
  • Teknologia A dominoi teknologiaa C, koska A vaatii sekä vähemmän työntekijöitä että vähemmän kivihiiltä kuin C. Siksi C ei voi olla koskaan edullisempi kuin A.

Kysymys 2.4 Valitse oikeat vastaukset

Katso kuvan 2.8 kolmea samakustannussuoraa. Mitä niistä voi päätellä?

  • Kun palkka on kymmenen puntaa ja kivihiilen hinta viisi puntaa, pistettä N vastaava panosten yhdistelmä on kalliimpi kuin piste B.
  • Samakustannussuorilla MN ja FG palkan ja kivihiilen hinnan suhde on sama mutta tuotantokustannukset erisuuruiset.
  • Samakustannussuoralla HJ palkkojen ja kivihiilen hinnan suhde on suurempi kuin samakustannussuoralla FG.
  • Samakustannussuoran HJ pisteissä voi tuottaa sata metriä verkaa tietyllä palkan ja kivihiilen hinnan suhteella.
  • Näillä hinnoilla N ja B ovat samalla samakustannussuoralla. Molemmat panosyhdistelmät maksavat saman verran.
  • Hintasuhde on yhtä kuin samakustannussuoran kulmakerroin. Koska samakustannussuorilla MN ja FG on sama kulmakerroin, voidaan päätellä, että hintasuhde on niillä sama. MN on ylempänä kuin FG, joten sen kokonaiskustannukset ovat suuremmat.
  • Samakustannussuoran FG kulmakerroin on –2, kun taas suoran HJ kulmakerroin on –0,5. Ensimmäisessä tapauksessa kokonaistuotantokustannukset pysyvät ennallaan, jos kaksi kivihiilitonnia korvataan yhdellä työntekijällä. Jälkimmäisessä tapauksessa kokonaistuotantokustannukset pysyvät ennallaan, jos yksi kivihiilitonni korvataan kahdella työntekijällä. Tämä tarkoittaa, että työ on suoralla HJ suhteellisesti edullisempaa. Palkkojen ja kivihiilen hinnan suhdeluku on pienempi.
  • Samakustannussuora yhdistää kaikki työntekijöiden ja kivihiilitonnien yhdistelmät, joissa kokonaistuotantokustannukset ovat samat. Samakustannussuorasta HJ tiedetään, että pisteessä B – neljä työntekijää ja kaksi tonnia kivihiiltä – teknologialla voi tuottaa sata metriä verkaa. Jos käytettävissä olisi toinen teknologia saman käyrän toisessa pisteessä, se ei välttämättä tuottaisi sataa metriä verkaa.

Taloustieteen suurnimiä Joseph Schumpeter

evolutionäärinen taloustiede
Taloustieteen haara, joka tutkii talouden muutosta, muun muassa teknologiainnovaatioita, sosiaalisten normien leviämistä ja uusien instituutioiden kehittymistä.

Joseph Schumpeter Joseph Schumpeter (1883–1950) keksi yhden modernin taloustieteen tärkeimmistä käsitteistä: luovan tuhon.

Schumpeter toi taloustieteeseen ajatuksen yrittäjästä kapitalistisen talousjärjestelmän keskeisenä toimijana. Yrittäjä on muutosagentti, jonka ansiosta talouteen saadaan uusia tuotteita, uusia tuotantomenetelmiä ja uusia markkinoita. Kun jäljittelijät seuraavat esimerkkiä, innovaatio leviää koko talouteen. Seuraava nousukausi alkaa jälleen uuden yrittäjän ja innovaation voimin.

Schumpeter piti luovaa tuhoa kapitalismin olennaisena osana: vanhat teknologiat ja niitä käyttävät yritykset saavat väistyä uusien tieltä. Ne eivät pysty markkinakilpailussa saamaan hyödykkeistään tuotantokustannukset kattavaa hintaa. Kannattamattomien yritysten häviäminen vapauttaa työtä ja investointihyödykkeitä uusiin teknologioihin.

Tämä hajautunut prosessi aiheuttaa jatkuvia tuottavuuden parannuksia ja johtaa kasvuun. Siksi se oli Schumpeterin mielestä hyväksi.9 Vanhojen yritysten tuhoutumiseen ja uusien perustamiseen menee aikaa. Prosessin hitaus luo talouteen nousu- ja laskukausia. Evolutionäärisenä taloustieteenä tunnettu taloustieteen haara on saanut selvästi vaikutteita Schumpeterilta. Alan artikkeleita voi lukea Journal of Evolutionary Economics ‑tiedejulkaisusta. Myös suuri osa nykytaloustieteen yrittäjyyttä ja innovaatioita kuvaavista teorioista nojaa Schumpeterin ajatteluun. Schumpeterin omia ajatuksia ja mielipiteitä voit lukea hänen teoksistaan.10 11

Schumpeter syntyi Itävalta-Unkarissa mutta muutti Yhdysvaltoihin, kun natsit voittivat vuoden 1932 vaalit ja perustivat seuraavana vuonna Kolmannen valtakunnan. Schumpeter oli kokenut ensimmäisen maailmansodan ja 1930-luvun suuren lamakauden. Kuollessaan hänellä oli tekeillä essee nimeltä ”Marssi sosialismiin”. Schumpeter oli huolissaan siitä, että valtion valta taloudessa kasvoi, mistä oli seurauksena ”henkilökohtaisen talouden siirtyminen yksityiselämästä julkiseen piiriin”. Nuorena professorina Itävallassa hän joutui kaksintaisteluun yliopiston kirjastonhoitajaa vastaan, koska piti tärkeänä, että opiskelijoilla oli saatavillaan tarpeeksi kirjoja. Schumpeter väitti, että hänellä oli nuorena kolme päämäärää: tulla maailman parhaaksi taloustieteilijäksi, maailman parhaaksi rakastajaksi ja maailman parhaaksi ratsastajaksi. Kuulemma vain ratsuväen katoaminen esti häntä saavuttamasta tavoitteitaan.

2.6 Ison-Britannian teollinen vallankumous ja kannustimet uusien teknologioiden kehittämiseen

Ennen teollista vallankumousta naisten enemmistö käytti melkoisen osan elämästään langan kehräämiseen, kankaan kutomiseen ja vaatteiden ompelemiseen kotitarpeiksi. Englannin kielessä kehräämiseen viittaava sana spinster vakiintui tarkoittamaan naimatonta naista, vanhaapiikaa.

Historioitsija Eve Fisher on laskenut, että ennen kehruu- ja kutomakoneita paidan valmistaminen vei 579 tuntia, josta 500 tuntia kului pelkkään kehräämiseen. Yhdysvaltalaisen nykyisellä minimipalkalla paidan hinnaksi tulisi 4 197,25 dollaria.

Miten kehruu-Jenny ja muut kehruukeksinnöt muuttivat tilannetta? Ensimmäisissä kehruu-Jennyissä oli kahdeksan värttinää. Yksi tällainen kone, yhden ainoan henkilön käyttelemänä, korvasi kahdeksan kehrääjää rukkeineen. Loppupuolella 1800-lukua käytettiin jo muulikoneita, jotka korvasivat parhaimmillaan yli tuhat kehrääjää ja vaativat vain muutaman koneenkäyttäjän. Kehruukoneet eivät toimineet lihasvoimalla vaan ensin vesirattailla ja sitten kivihiilipolttoisilla höyrykoneilla. Kehruuteknologian muutokset teollisen vallankumouksen aikana on koottu kuvioon 2.9.

Vanha teknologia Uusi teknologia
Paljon työntekijöitä Vähän työntekijöitä
Vähän koneita
(rukit)
Paljon investointihyödykkeitä
(muulikoneet, tehtaat, vesirattaat, höyrykoneet)
Voimanlähteenä lihastyö Voimanlähteenä polttoaine
(kivihiili)
Työvoimavaltainen Työtä säästävä
Pääomaa säästävä Pääomavaltainen
Energiaa säästävä Energiavaltainen

Kuvio 2.9 Teollinen vallankumous kehruuteknologiassa.

Edellisen alaluvun malli esitteli erään hypoteesin eli mahdollisen selityksen sille, miksi uusia teknologioita syntyy ja miten ne saavat käyttäjiä. Yksinkertaistetussa mallissa veranvalmistajat valitsevat teknologioista, jotka käyttävät panoksinaan vain energiaa ja työtä. Malli osoittaa, että teknologian valinta riippuu panosten suhteellisista kustannuksista. Kun työn suhteellinen kustannus energian kustannukseen verrattuna kasvaa, energiavaltaiseen teknologiaan vaihtamalla voi saada innovaatiotuottoja.

Hypoteesi on silti vain hypoteesi. Vastaako se todellisuutta? Vertailemalla panosten suhteellisia hintoja eri maissa ja eri aikoina saamme lisävalaistusta siihen, miksi kehruuteknologia kehittyi kaikista maailman maista Isossa-Britanniassa ja vasta 1700-luvulla.

Kuvio 2.10 Energian hintaan suhteutetut palkat 1700-luvun alussa.

Robert C. Allen. 2008. The British Industrial Revolution in Global Perspective. Cambridge: Cambridge University Press. 140.

Kuvio 2.10 esittää energian hintaan suhteutettuja palkkoja 1700-luvun alussa eräissä kaupungeissa. Luvut on saatu jakamalla rakennustyöläisten palkat miljoonan BTU-yksikön hinnalla (BTU on brittiläinen lämpömäärän yksikkö, hieman yli tuhat joulea).

Kuviosta nähdään, että Englannissa ja Alankomaissa työ oli energiakustannuksiin suhteutettuna kalliimpaa kuin Ranskassa (Pariisissa ja Strasbourgissa) ja paljon kalliimpaa kuin Kiinassa. Englannin korkeat suhteelliset palkat johtuvat yhtäältä siitä, että palkat olivat siellä ylipäätään korkeammat kuin muualla, ja toisaalta siitä, että kivihiili oli maan runsaiden hiilivarojen vuoksi halvempaa kuin muissa kuvion maissa.

Kuvio 2.11 Investointihyödykkeiden kustannuksiin suhteutetut palkat 1500-luvun lopulta 1800-luvun alkuun.

Robert C. Allen. 2008. The British Industrial Revolution in Global Perspective. Cambridge: Cambridge University Press. 138.

Kuviossa 2.11 on esitetty investointihyödykkeiden kustannuksiin suhteutetut työn kustannukset Englannissa ja Ranskassa 1500-luvun lopulta 1800-luvun alkuun. Muuttujana on käytetty rakennustyöläisten palkkaa jaettuna investointihyödykkeiden käyttökustannuksilla, jotka sisältävät metallin, puun ja tiilen sekä lainarahan kustannukset. Mukaan on laskettu myös se, että investointihyödykkeet kuluvat ajan mittaan, jolloin niiden arvo alenee.

Kuvio kertoo, että investointihyödykkeiden hintaan suhteutetut palkat olivat 1600-luvun puolivälissä Englannissa yhtä suuret kuin Ranskassa. Sen jälkeen työ alkoi Englannissa kallistua investointihyödykkeisiin verrattuna, ja työntekijöitä kannatti korvata koneilla. Ranskassa kehitys kulki toisinpäin. Siellä kannustimet työtä säästäviin innovaatioihin olivat 1500-luvun lopulla vahvemmat kuin kaksisataa vuotta myöhemmin, jolloin teollinen vallankumous käynnisti Isossa-Britanniassa talouden murroksen.

Edellisen alaluvun malli osoitti, että teknologian valinta riippuu panosten suhteellisista hinnoista. Mallin ennuste ja historia-aineisto muodostavat yhdessä mahdollisen selityksen teollisen vallankumouksen synnylle ja ajankohdalle:

Tärkeä tekijä oli varmasti myös brittien kekseliäisyys. Keksijöiden piirustukset löysivät toteuttajansa taitavissa työläisissä, insinööreissä ja koneenrakentajissa.

Kuvio 2.12 Sadan verkametrin tuotantokustannukset eri teknologioilla Isossa-Britanniassa 1600- ja 1700-luvuilla.

1600-luvun teknologia

1600-luvun suhteellisia hintoja kuvaa samakustannussuora HJ. Tuotannossa käytettiin teknologiaa B. Suhteelliset hinnat eivät kannustaneet kehittämään teknologiaa A, sillä se jää samakustannussuoran HJ ulkopuolelle.

1700-luvun teknologia

1700-luvulla samakustannussuorat (kuviossa suora FG) muuttuivat jyrkemmiksi, koska työn kustannukset kasvoivat suhteessa kivihiilen hintaan. Työ kallistui suhteellisesti niin paljon, että teknologia A tuli edullisemmaksi kuin B.

Miksi teknologia A on edullisempi?

Kun työn suhteellinen hinta on korkea, teknologia A on edullisempi, koska teknologia B jää samakustannussuoran FG ulkopuolelle.

Harjoitus 2.4 Miksi Iso-Britannia?

Taloushistorioitsija Bob Allen esittelee videolla teoriansa siitä, miksi teollinen vallankumous tapahtui juuri 1700-luvun Isossa-Britanniassa.

  1. Selosta Allenin teoria lyhyesti käyttämällä ylituoton käsitettä. Millaisia ceteris paribus ‑oletuksia teit?
  2. Mitkä muut tekijät voisivat selittää energiavaltaisen teollisuuden nousua 1700-luvun Isossa-Britanniassa?

Työn, energian ja pääoman suhteelliset hinnat selittävät sitä, miksi teollisen vallankumouksen teknologiat otettiin käyttöön ensimmäiseksi Englannissa ja miksi teknologia kehittyi siellä nopeammin kuin manner-Euroopassa tai Aasiassa.

Miten uusi teknologia sitten levisi esimerkiksi Ranskaan tai Saksaan ja lopulta Kiinaan tai Intiaan? Eräs selitys on jatkuva teknologinen kehitys, jonka myötä käytössä olevat teknologiat tulevat uusien teknologioiden syrjäyttämiksi. Näin sata verkametriä voidaan tuottaa yhä vähemmillä panoksilla. Teknologisen kehityksen seurauksia voi kuvata mallillamme. Kuviossa 2.13 teknologisen kehityksen tuloksena syntyy uusi ja parempi energiavaltainen teknologia, A′. Kuviossa esitetty analyysi osoittaa, että uusi teknologia pääsee käyttöön sekä teknologian A valinneissa maissa että teknologian B valinneissa maissa, kunhan se tulee saataville.

Kuvio 2.13 Sadan verkametrin tuotantokustannukset

Energia- vai työvoimavaltainen teknologia?

Jos työn suhteellinen hinta on korkea, teknologioista parempi on energiavaltainen A. Jos työn suhteellinen hinta on matala, työvoimavaltainen B on parempi vaihtoehto.

Teknologia kehittyy

Tekstiilintuottajat investoivat ja kehittävät uuden teknologian A′. Se kuluttaa sadan verkametrin valmistuksessa puolet vähemmän energiaa työntekijää kohti kuin edeltäjänsä. Uusi teknologia dominoi teknologiaa A.

A′ on edullisin

Teknologia A′ on edullisempi kuin kumpikaan teknologioista A tai B suhteellisen korkeiden palkkojen maissa (samakustannussuora FG), mutta myös alhaisten palkkojen ja kalliin energian maissa (samakustannussuora HJ). A′ säästää työtä ja energiaa. Se sijoittuu suorien FG ja HJ alapuolelle, joten molemmat maat siirtyvät siihen.

Uusien teknologioiden maailmanvalloitusta edisti toinenkin tekijä: palkkojen nousu yhdistettynä energiakustannusten laskuun. Energiakustannuksia laski esimerkiksi kuljetusten halpeneminen, jolloin energiaa saattoi tuoda ulkomailta edullisesti. Sen seurauksena köyhien maiden samakustannussuorat jyrkkenivät. Se kannusti siirtymään työtä säästävään teknologiaan.12

Tällaisten tekijöiden siivittäminä uudet teknologiat levisivät. Maiden erkaantuminen pysähtyi, ja vähitellen teknologian ja elintason erot alkoivat supistua ainakin siellä, missä kapitalismin vallankumous oli päässyt käyntiin.13

Silti tänäkin päivänä joissain maissa käytetään teknologioita, jotka hävisivät Isosta-Britanniasta jo teollisessa vallankumouksessa. Mallimme ennustaa, että tällaisissa maissa työn suhteellisen hinnan täytyy olla hyvin matala ja samakustannussuoran lähes tasainen. Jos piirtäisimme kuvioon 2.13 uuden samakustannussuoran, joka on suoraa HJ loivempi ja kulkee pisteen B kautta mutta pisteen A′ alapuolella, se ohjaisi yhä valitsemaan teknologian B.

Kysymys 2.5 Valitse oikeat vastaukset

Tarkastele 1600- ja 1700-lukujen Isoa-Britanniaa kuvaavia samakustannussuoria, jotka on piirretty kuvioon 2.12.

Mikä seuraavista väittämistä pitää paikkansa?

  • 1600-luvulla kivihiilen hintaan suhteutetut palkat olivat korkeammat, koska samakustannussuora HJ on loivempi.
  • 1700-luvulla energiakustannuksiin suhteutetut palkat nousivat. Tätä vastaa kuviossa siirtymä samakustannussuoralta HJ ylöspäin samansuuntaiselle, pisteen A kautta kulkevalle suoralle.
  • Jos palkkataso olisi laskenut energiakustannusten laskiessa (esimerkiksi kuljetuskustannusten halpenemisen vuoksi), Iso-Britannia olisi varmasti pitäytynyt 1700-luvullakin teknologiassa B.
  • Kun verrataan samakustannussuoraa FG ja samansuuntaista, pisteen B kautta kulkevaa samakustannussuoraa, voidaan päätellä, että 1700-luvulla yritykset saattoivat saada innovaatiotuottoja siirtymällä teknologiasta B teknologiaan A.
  • Samakustannussuoran kulmakerroin on hintasuhteen vastaluku: –(palkat / kivihiilen hinta). Mitä tasaisempi samakustannussuora, sitä matalampia ovat kivihiilen hintaan suhteutetut palkat.
  • Energian hintaan suhteutetun palkkatason nousu tarkoittaisi samakustannussuoran jyrkkenemistä.
  • Absoluuttisella hinnalla ei ole väliä, vaan suhteellinen hinta ratkaisee. Jos palkat laskevat suhteellisesti vähemmän kuin energiakustannukset ja hintasuhde kasvaa edelleen, teknologia A voi olla paras vaihtoehto.
  • Suorien vertailu osoittaa, että pisteessä A tuotantokustannukset ovat pienemmät kuin pisteessä B. Jos yritys ottaa käyttöön teknologian A, sen voitot kasvavat verrattuna vanhaan teknologiaan. Tämä tarkoittaa innovaatiotuottoja.

Harjoitus 2.5 Miksei teollinen vallankumous alkanut Aasiasta?

Pohdi, miksi teollinen vallankumous alkoi Euroopasta eikä Aasiasta ja juuri Isosta-Britanniasta eikä manner-Euroopasta. Käytä apunasi taloushistorioitsija David Landesin selitystä sekä koostetta taloudellista erkaantumista (divergence) koskevasta tutkimuksesta.

  1. Mitä selityksiä pidät uskottavimpina? Miksi?
  2. Mitä selityksiä pidät vähiten uskottavina? Miksi?

2.7 Malthusilainen talousteoria: työn keskituotos laskee

Olemme selittäneet teknologian jatkuvan vallankumouksen syntyä ja leviämistä yksinkertaisella mallilla, joka perustuu suhteellisiin hintoihin ja innovaatiotuottoihin. Malli saa tukea historiasta.14

Mallimme selittää osittain ensimmäisen luvun kuvion 1.1 lätkämailakäyrissä nähtävää nousukäännettä. Mailan pitkä tasainen varsi sen sijaan vaatii selityksekseen toisenlaista mallia.

Asukasta kohti laskettu bruttokansantuote ei pitkiin aikoihin kasvanut lainkaan. Tällaista talouskehitystä voidaan selittää malthusilaisella talousteorialla. Sen käsitteitä käytetään taloustieteessä runsaasti. Yksi tärkeimmistä on tuotannontekijöiden laskeva keskituotos.

Työn laskeva keskituotos

Ajatellaan maatalousvaltaista taloutta, joka tuottaa yhtä ainutta hyödykettä, viljaa. Oletetaan reippaasti pelkistäen, että viljantuotantoon tarvitaan vain viljelysmaata ja sitä hoitavia maataloustyöntekijöitä. Emme huomioi viljantuotannon erinäisiä koneita ja rakennelmia, kuten lapioita, leikkuupuimureita, elevaattoreita ja viljasiiloja.

tuotannontekijät
Tuotantoprosesseissa käytettävät panokset, kuten työ, maa sekä koneet ja laitteet. Koneita ja laitteita nimitetään yleensä pääomaksi.

Työ ja viljelysmaa (sekä mallista pois jättämämme hyödykkeet) ovat tuotannontekijöitä eli tuotantoprosessin panoksia. Teknologiamallissamme tuotannontekijät olivat työ ja energia.

keskituotos
Kokonaistuotos jaettuna panoksella, esimerkiksi työntekijöiden määrällä tai käytettyjen työtuntien määrällä (tuotos työntekijää tai työtuntia kohti).

Tehdään asioiden yksinkertaistamiseksi vielä ceteris paribus ‑oletus: maata on tietty kiinteä ala, ja se on tasalaatuista. Kuvitellaan nyt, että maa on jaettu 800 maatilaan ja jokaista tilaa hoitaa yksi viljelijä. Kaikki viljelijät työskentelevät vuodessa yhtä monta tuntia. Yhdessä he tuottavat 500 000 kiloa viljaa. Viljelijän työn keskituotos on

Tuotanto­funktio

Tuotantofunktio kuvaa tuotantomäärän ja tuotannossa käytettyjen panosten määrän suhdetta.

Kun väestö kasvaa, saman maa-alan jakaa entistä suurempi määrä viljelijöitä. Väestönkasvun seurauksia voi tutkia taloustieteellisesti maatalouden tuotantofunktion avulla. Tuotantofunktio kertoo, miten suuri tuotanto tietyllä maa-alalla voidaan saavuttaa, kun viljelijöiden määrä vaihtelee. Tarkastelemme nyt vain työvoiman muutosten aiheuttamia vaihteluita tuotannossa ja pidämme viljelysmaan ja muut panokset vakioina.

Tutustuimme aiemmin tässä luvussa pelkistettyihin tuotantofunktioihin, jotka kuvasivat sitä, miten paljon työtä ja energiaa tarvitaan sadan verkametrin tuottamiseen. Esimerkiksi kuviossa 2.3 esitetty teknologian B tuotantofunktio määrää, että jos työntekijöitä on neljä ja kivihiiltä kaksi tonnia, niin tuotokseksi saadaan sata metriä verkaa. Teknologian A tuotantofunktiota kuvaa toinen jos–niin-lause: jos työntekijöitä on yksi ja kivihiiltä kuusi tonnia, niin tuotokseksi saadaan sata metriä verkaa. Viljan tuotantofunktio on samanlainen jos–niin-lause: jos viljelijöitä on X, niin viljasadoksi saadaan Y.

Kuvion 2.14a taulukkoon on koottu työpanoksen ja viljasadon yhdistelmiä. Taulukon kolmannessa sarakkeessa on työn keskituotos. Taulukosta johdettu tuotantofunktio on piirretty kuvioon 2.14b. Funktion kuvaaja perustuu oletukseen, että viljelijöiden määrän ja viljasadon suhde on jatkuva taulukkoon merkittyjen pisteiden välillä.

Leibniz: Malthusilaista talousteoriaa: työn laskeva keskituotos

Kuten funktiot yleensä, tuotantofunktio kuvaa kahden suureen välistä suhdetta, tässä tapauksessa panosten ja tuotoksen. Funktio voidaan ilmaista matemaattisesti näin:

Yhtälö luetaan ”Y on muuttujan X funktio”. X on esimerkissämme viljelyyn käytetty työpanos ja Y siitä saatu viljatuotos. Funktio f(X) ilmaisee muuttujan X ja funktion arvon Y suhteen, joka näkyy kuviossa käyränä.

Työpanos (työntekijät) Viljatuotos (kg) Työn keskituotos (kg/työntekijä)
200 200 000 1 000
400 330 000 825
600 420 000 700
800 500 000 625
1 000 570 000 570
1 200 630 000 525
1 400 684 000 490
1 600 732 000 458
1 800 774 000 430
2 000 810 000 405
2 200 840 000 382
2 400 864 000 360
2 600 882 000 340
2 800 894 000 319
3 000 900 000 300

Kuvio 2.14a Viljelijän tuotantofunktion arvoja: työn laskeva keskituotos.

Kuvio 2.14b Viljelijöiden tuotantofunktio: työn laskeva keskituotos

Viljelijöiden tuotantofunktio

Tuotantofunktio kuvaa, miten viljasato kasvukauden lopussa riippuu tiloja hoitavien viljelijöiden määrästä.

800 viljelijän tuotos

Tuotantofunktion piste A kertoo viljatuotoksen, kun viljelijöitä on 800.

1 600 viljelijän tuotos

Tuotantofunktion piste B kertoo viljatuotoksen, kun viljelijöitä on 1 600.

Keskituotos pienenee

Pisteessä A työn keskituotos on 500 000 ÷ 800 = 625 kg viljelijää kohti. Pisteessä B työn keskituotos on 732 000 ÷ 1 600 = 458 kg viljelijää kohti.

Keskituotos on puolisuoran kulmakerroin

Työn keskituotos pisteessä B on sama kuin origon kautta pisteeseen B kulkevan puolisuoran kulmakerroin, tässä tapauksessa 458. Toisin sanoen jos viljelijöitä on 1 600, heidän keskituotoksensa on 458 kg viljaa.

Pisteeseen A on jyrkempi nousu kuin pisteeseen B

Pisteeseen A kulkeva puolisuora nousee jyrkemmin kuin pisteeseen B kulkeva puolisuora. Työn keskituotos on siis suurempi, kun viljelijöitä on vain 800. Puolisuoran kulmakerroin on 625, kuten äsken laskimme.

Harjoitus 2.6 Viljelijöiden tuotantofunktio

Luvussa 1 talous kuvattiin biosfäärin osaksi. Tässä harjoituksessa pohditaan viljelyä biologian näkökulmasta.

  1. Selvitä, miten paljon kaloreita viljelijä kuluttaa ja miten paljon kaloreita yksi viljakilo sisältää.
  2. Jos tuotantofunktio on kuten kuviossa 2.14b, syntyykö viljelyssä kaloriylijäämää (sisältääkö tuotos enemmän kaloreita kuin työ kuluttaa)?

Viljan tuotantofunktiomme nojaa oletuksiin, ei todellisuuteen. Sen kaksi oletusta viljelijöiden määrän ja tuotoksen välisestä suhteesta ovat kuitenkin uskottavia.

Ensinnäkin työtä ja maata yhdistämällä saadaan aikaan tuotosta. Se on selvää. Kun viljelijöiden määrä kasvaa, kasvaa satokin tiettyyn rajaan asti (joka esimerkissämme kulkee 3 000 viljelijän kohdalla).

työn laskeva keskituotos
Työn keskimääräisen tuotoksen taipumus pienetä, kun tuotantoprosessiin osallistuvien työntekijöiden määrä kasvaa.

Toiseksi kun samalla maa-alalla työskentelee yhä enemmän viljelijöitä, työn keskituotos pienenee. Tämä ilmiö — työn laskeva keskituotos — on toinen malthusilaisen talousteorian kulmakivistä.

Työn keskituotos on viljatuotos jaettuna työpanoksen määrällä. Sen voi laskea kuvion 2.14b tuotantofunktiosta tai kuvion 2.14a taulukosta. Kun vuotuinen työpanos on 800 viljelijää, keskimääräinen tuotos viljelijää kohti on 625 kiloa. Kun työpanos kaksinkertaistuu 1 600 viljelijään, keskituotos viljelijää kohti on 458 kiloa. Työn keskituotos laskee, kun tuotantoon osallistuu suurempi joukko työntekijöitä. Siitä Malthusin huoli.

Jos jokainen viljelijä saa lapsia, sukupolvea myöhemmin kaikilla tiloilla työskentelee yhden sijasta kaksi viljelijää. Työpanos kasvaa silloin 800 viljelijästä 1 600 viljelijään. Samalla kunkin viljelijän sato pienenee 625 kilosta 458 kiloon.

Tosimaailmassa väestönkasvuun voisi kenties vastata ottamalla lisää maata viljelykäyttöön. Malthus huomautti kuitenkin, että ensimmäinen viljelijäsukupolvi on jo valinnut viljelysmaista parhaat päältä, jolloin uusi viljelysmaa on huonompaa. Tämäkin verottaa työn keskituotosta.

Työn keskituotos voi siis laskea eri syistä:

Koska viljelyyn käytetyn työn lisäys laskee työn keskituotosta, viljelijöiden tulot laskevat vääjäämättä.

Kysymys 2.6 Valitse oikeat vastaukset

Kuviossa 2.14b on viljan tuotantofunktio, kun kasvuolosuhteet ovat tavanomaiset ja pelloilla käytetään saatavilla olevaa teknologiaa.

Mitä kuviosta voi päätellä?

  • Poikkeuksellisen suotuisissa sääoloissa tuotantofunktio siirtyy ylöspäin mutta pysyy samanmuotoisena.
  • Jos markkinoille tulee uusi, erityisen satoisa siemenlajike, tuotantofunktion kuvaaja venyy pystyakselin suunnassa, mutta alkupiste pysyy origossa.
  • Oikein kuivana vuonna tuotantofunktio voi kääntyä laskuun, kun viljelijöiden määrä kasvaa suureksi.
  • Jos viljasadon määrällä on yläraja, tuotantofunktio muuttuu vaakasuoraksi, kun viljelijöiden määrä kasvaa suureksi.
  • Jos viljelijöitä on nolla, myös tuotos on nolla. Siksi tuotantofunktio alkaa aina origosta. Se ei voi siirtyä koordinaatistossa suoraan ylös- tai alaspäin samanmuotoisena.
  • Uusi siemenlajike tarkoittaisi tuotoksen kasvua kaikilla viljelijöiden lukumäärän arvoilla (nollaa lukuun ottamatta). Kuviossa tätä vastaisi tuotantofunktion venyminen.
  • Jos käyrä olisi laskeva, tuotos vähenisi viljelijöiden määrän kasvaessa. Tämä olisi mahdollista vain, jos uudet työntekijät vähentäisivät edeltäjiensä tuottavuutta, mikä yleensä oletetaan hyvin epätodennäköiseksi.
  • Jos sadolla on yläraja, viljelijöiden lisääminen ei lisää viljatuotosta. Tällöin tuotantofunktion kuvaaja muuttuisi vaakasuoraksi ylärajan kohdalla.

2.8 Malthusilainen talousteoria: väestönkasvu syö elintason nousun

Työn laskeva keskituotos ei yksin selitä elintason lätkämailakäyrän pitkää tasaista osuutta. Keskituotoksen lasku tarkoittaa ainoastaan, että elintaso riippuu väestön määrästä. Se ei auta ymmärtämään, miksi elintaso ja väestö pysyivät melkein muuttumattomina vuosisatoja. Vastaukseen tarvitaan malthusilaisen talousteorian toista teoreemaa, jonka mukaan elintason nousu johtaa väestön lisäykseen.

Malthus ei ollut ensimmäinen, joka ajatteli näin. Vuosia ennen hänen teoriaansa irlantilainen taloustieteilijä Richard Cantillon lausui: ”Jos ihmisillä on loputtomasti elintarpeita, he lisääntyvät kuin hiiret vilja-aitassa.”

Malthusilaisen talousteorian silmissä ihminen ei ole eläintä kummempi:

Vaikka ihminen on älyllisten voimiensa ansiosta ylempänä muita eläimiä, emme voi otaksua, että häntä ohjailevat fysikaaliset voimat poikkeaisivat olemukseltaan niistä, joiden havaitsemme vallitsevan muuta elollista luontoa.15

Malthusin teoriassa on siis kaksi perusajatusta:

Kuvitellaan antilooppilauma, joka elää yksin avaralla tasangolla. Helpottaaksemme antilooppien elämää ja omaa päättelyämme kuvittelemme myös, ettei tasangolla vaani petoeläimiä. Jos antiloopit saavat runsaasti ravintoa, ne elävät pitkään ja saavat paljon vasoja. Pienessä laumassa antiloopit voivat syödä kyllikseen, jolloin lauma kasvaa.

Vähitellen lauma laajenee niin suureksi, ettei tasanko enää riitä sille laitumeksi. Kun pinta-ala eläintä kohti pienenee, lauman elintaso laskee. Laskua jatkuu niin kauan kuin lauma kasvaa.

Jokaisella antiloopilla on käytettävissään entistä vähemmän ravintoa. Ne vasovat harvemmin ja kuolevat nuorempina, jolloin populaation kasvu hidastuu. Lopulta elintaso laskee pisteeseen, jossa lauma ei enää kasva. Antiloopit ovat täyttäneet tasangon. Tässä pisteessä jokaisella lauman eläimellä on ravintoa sellainen määrä, jolla se pysyy nipin napin hengissä. Määrittelemme sen toimeentulominimiksi. Kun populaation kasvu on painanut antilooppien elintason toimeentulominimiin, lauma lakkaa kasvamasta.

Jos antiloopit söisivät toimeentulominimiä vähemmän, lauma alkaisi kutistua. Jos ne syövät enemmän, lauma kasvaa.

Malthus järkeili, että eläinlauman logiikka pätee pitkälti myös ihmisyhteisöihin, joilla on käytettävissään rajallisesti maatalousmaata. Kun ihmiset saavat syödäkseen, he lisääntyvät kuin Cantillonin hiiret vilja-aitassa. Ajan mittaan he täyttäisivät maan, jolloin lisäväestönkasvu painaisi useimpien tulot laskuun, kun työn keskituotos laskee. Elintason lasku hidastaisi väestönkasvua lisäämällä kuolleisuutta ja laskemalla syntyvyyttä. Lopulta tulot vakiintuisivat toimeentulominimiin.

Malthusin malli päätyy tasapainotilaan, jossa tulotaso on sellainen, että se riittää nipin napin toimeentulominimiä vastaavaan kulutukseen. Tasapainotilassa kaksi muuttujaa pysyy vakioina:

Muuttujien arvot voivat vaihdella, jos olosuhteet vaihtuvat. Talous palaa kuitenkin aina tasapainoon, jossa tulotaso vastaa toimeentulominimiä.

Harjoitus 2.7 Onko ihmisellä ja muilla eläimillä eroa?

Malthus kirjoitti: ”— — emme voi otaksua, että [ihmistä] ohjailevat fysikaaliset voimat poikkeaisivat olemukseltaan niistä, joiden havaitsemme vallitsevan muuta elollista luontoa.”

Yhdytkö väitteeseen? Perustele.

Malthusilainen talousteoria ja teknologian parannukset

Isossa-Britanniassa ja muualla maailmassa saavutettiin teknologista kehitystä jo vuosisatoja ennen teollista vallankumousta. Silti elintaso pysyi ennallaan. Pystyykö Malthusin teoria selittämään tämän?

Kuvio 2.15 selittää, miksi työn laskeva keskituotos ja tulonlisäyksen aikaansaama väestönkasvu yhdessä johtavat siihen, ettei parempi teknologia lisää viljelijöiden tuloja pitkällä aikavälillä. Kuviota luetaan vasemmalta oikealle syystä seuraukseen.

Kuvio 2.15 Teknologian parannus malthusilaisessa teoriassa.

Malli lähtee liikkeelle tasapainotilasta, jossa tulot ovat toimeentulominimissä. Uusi teknologia, kuten parempi siemenlajike, lisää henkeä kohti laskettuja tuloja, mutta viljelysmaan pinta-ala ei muutu. Elintason nousu johtaa väestön kasvuun. Kun samaa maa-alaa viljelee yhä useampi, työn laskevan keskituotoksen laista seuraa, että keskitulot laskevat. Tulot palautuvat vähitellen toimeentulominimiin, mutta väestö on kasvanut.

Miksi väestö on uudessa tasapainotilassa suurempi? Tuotos viljelijää kohti on nyt suurempi kaikilla viljelijöiden määrän arvoilla. Väestö ei supistu alkuperäiseen kokoonsa, koska silloin tulot ylittäisivät toimeentulominimin. Paremman teknologian ansiosta entistä suurempi joukko saavuttaa toimeentulominimin.

Tämän alaluvun Numeronmurskaus-osiosta voit lukea, miten malthusilainen teoria esitetään graafisesti ja miten sen avulla tutkitaan uuden teknologian vaikutusta.

Malthusilaisen teorian mukaan teknologian parannus ei nosta elintasoa, jos

Näiden ehtojen täyttyessä tuottavuuden kasvu johtaa väestön kasvuun mutta ei palkkojen nousuun. Tätä synkkää johtopäätöstä pidettiin aikoinaan niin yleispätevänä ja vääjäämättömänää, että sitä nimitettiin Malthusin laiksi.

Numeronmurskaus Malthusilainen teoria graafisesti

Malthusin teoreemat esitetään kuviossa 2.16 kahden kaavion avulla.

Vasemmanpuoleisen kaavion laskeva suora kertoo, että väestön kasvaessa palkkataso laskee, koska työn keskituotos laskee. Oikeanpuoleisen kaavion nouseva suora esittää palkkojen ja väestönkasvun suhdetta. Kun palkat ovat korkeat, väestö kasvaa, koska elintason nousu lisää syntyvyyttä ja vähentää kuolleisuutta.

Kuvio 2.16 Malthusilainen talous.

Vasen kaavio: Palkkojen ja väestön yhteys

Keskisuuressa väestössä maataloustyöntekijöiden palkat ovat toimeentulominimissä (piste A). Pisteessä B väestö on pienempi ja palkat korkeammat, koska työn keskituotos on suurempi.

Oikeanpuoleinen kaavio: Väestönkasvun ja elintason yhteys

Oikeanpuoleisen kaavion suora on nouseva: kun palkat ovat korkeat (pystyakseli), väestönkasvu on positiivinen (vaaka-akseli). Väestö siis kasvaa. Kun palkat ovat matalat, väestönkasvu on negatiivinen ja väestö supistuu.

Kaavioiden yhteys

Vasemman kaavion pisteessä A väestö on keskikokoinen ja palkat toimeentulominimissä. Seuraamalla katkoviivaa oikeanpuoleisen kaavion pisteeseen A′ havaitaan, että väestönkasvu on nolla. Pisteessä A talous on siis tasapainossa: väestö pysyy vakiona ja palkat toimeentulominimissä.

Pienempi väestö

Talous on nyt pisteessä B, jossa palkat ovat korkeammat ja väestö pienempi. Oikean kaavion piste B′ kertoo, että väestö kasvaa.

Talous palaa tasapainoon

Väestön kasvaessa talous siirtyy vasemman kaavion suoralla alemmas ja palkat laskevat, kunnes ne saavuttavat tasapainotilan pisteessä A.

Kaaviot selittävät yhdessä, miten niin sanottu Malthusin loukku toimii. Kun palkat vastaavat toimeentulominimiä, väestö pysyy vakiona. Kun palkat nousevat yli tämän tason, väestö kasvaa; kun palkat alittavat sen, väestö pienenee.

Kuviosta 2.17 nähdään, että malthusilaisen teorian mukaan tuottavuuden kasvu ei nosta elintasoa pitkällä aikavälillä.

Kuvio 2.17 Malthusilainen talous ja uusi teknologia.

Alkutilanteessa talous on tasapainossa

Alkutilanteessa talous on pisteessä A: väestö on keskikokoinen ja palkat toimeentulominimissä.

Teknologia kehittyy, palkat nousevat

Teknologian parannus (esimerkiksi uusi siemenlajike) kasvattaa työn keskituotosta, jolloin palkat nousevat kaikilla väkiluvun arvoilla. Reaalipalkkoja kuvaava suora siirtyy ylöspäin. Alkutilanteen väkiluvun kohdalla palkat nousevat ja talous siirtyy pisteeseen D.

Väestö alkaa kasvaa

Pisteessä D palkat ylittävät toimeentulominimin, jolloin väestö alkaa kasvaa (piste D′).

Väestönkasvu jatkuu

Väestön kasvaessa palkat laskevat, koska työn keskituotos laskee. Talous siirtyy reaalipalkkoja kuvaavalla suoralla pisteestä D alaspäin.

Uusi tasapaino löytyy pisteestä C

Pisteessä C palkat ovat jälleen toimeentulominimissä. Väestö pysyy vakiona (piste C′). Tasapainotilassa C väestö on suurempi kuin tasapainotilassa A.

Harjoitus 2.8 Elintaso Malthusin teoriassa

Pohdi tilannetta, jossa kuvion 2.16 oikeanpuoleisen kaavion väestönkasvusuora siirtyy vasemmalle. Tällöin syntyvyys laskee tai kuolleisuus nousee kaikilla palkkatasoilla. Miten elintaso muuttuu, kun talous siirtyy uuteen tasapainotilaan?

2.9 Malthusin loukku ja talouden stagnaatio

Malthusin mukaan teknologian parannuksista seuraa pitkällä aikavälillä vain väkiluvun kasvu. Kirjailja H. G. Wells kiteytti tämän ihmiskuvan eräässä romaanissaan: ”He tuhlasivat tieteen uljaat lahjat ajattelemattomasti keskinkertaisen elämänmuotonsa monistamiseen sitä mukaa kuin ne heille annettiin.”

Tällainen mekanismi selittäisi, miksi elintason kuvaaja polki niin pitkään paikoillaan ennen lätkämailakäännettä. Maataloudessa ja teollisuudessa keksittiin toki ajoittain uusia, parempia keinoja ja menetelmiä, jotka nostivat viljelijöiden ja työntekijöiden tulot tilapäisesti yli toimeentulominimin. Malthusilaisen talousteorian mukaan reaalipalkkojen nousu sai nuoret aikuiset avioitumaan aiemmin ja hankkimaan enemmän lapsia, kun samalla kuolleisuus laski. Väestönkasvun vaikutuksesta palkat laskivat ajan mittaan takaisin toimeentulominimiin. Teoria saattaisi selittää, miksi Kiinan ja Intian aikakauteen nähden varsin kehittyneissä talouksissa väestö kasvoi suureksi mutta tulot pysyivät hyvin pieninä viime vuosikymmeniin saakka.

Asian varmistamiseksi selitystä on vielä testattava samaan tapaan kuin innovaatiotuottojen malliamme: on kysyttävä, tukeeko havaintoaineisto malthusilaisen teorian ennustamaa lopputulosta eli tulojen palautumista toimeentulominimiin.

Kuvio 2.18 sopii yhteen Malthusin ennusteen kanssa. Ison-Britannian talouskehitys 1200-luvun lopulta 1800-luvun alkuun on loputonta siksakkia: palkkojen nousu johti väestön kasvuun, joka johti palkkojen laskuun, joka taas johti väestön vähenemiseen ja niin edelleen.

Siksak-kuvio näyttää toisenlaiselta, kun kuviosta 2.18 poimitaan tarkasteltavaksi vuosien 1340 ja 1600 välinen ajanjakso, joka näkyy kuviossa 2.19. Vuosina 1349–1350 Euroopassa riehui musta surma, ruttoepidemia, jossa kuoli arvioiden mukaan neljännes tai kolmannes mantereen väestöstä. Kuviossa laatikoiden ketju kuvaa syitä ja seurauksia, joiden lopputulos näkyy lätkämailakäyrässä.

Kuvio 2.18 Malthusin loukku: palkat ja väkiluku eri vuosikymmeninä 1280-luvulta 1600-luvulle.

Robert C. Allen. 2001. ”The Great Divergence in European Wages and Prices from the Middle Ages to the First World War.” Explorations in Economic History 38 (4): 411–447.

Malthusilaisen talouden aika Englannissa

Kuvio 2.19 Malthusilaisen talouden ainekset: musta surma, työn tarjonta, politiikka ja palkat.

Robert C. Allen. 2001. ”The Great Divergence in European Wages and Prices from the Middle Ages to the First World War.” Explorations in Economic History 38 (4):  411–447.

Malthusilaisen talouden aika Englannissa 1300–1600

Kuviossa tarkastellaan ajanjaksoa 1300–1600 (korostettu), jolloin Englanti oli malthusilainen talous.

Robert C. Allen. 2001. ”The Great Divergence in European Wages and Prices from the Middle Ages to the First World War.” Explorations in Economic History 38 (4):  411–447.

Musta surma 1348–1350

Vuosien 1348–1350 ruttoepidemia tunnetaan ”mustana surmana”. Englannin arviolta nelimiljoonaisesta väestöstä 1,5 miljoonaa kuoli ruttoon. Työn tarjonta romahti.

Robert C. Allen. 2001. ”The Great Divergence in European Wages and Prices from the Middle Ages to the First World War.” Explorations in Economic History 38 (4):  411–447.

Ruton seurauksena palkat nousivat

Rutolta säästyneet viljelijät ja työläiset hyötyivät taloudellisesti väestön pienenemisestä: viljelijät saivat suurempia ja parempia maita, työläiset taas pystyivät vaatimaan parempia palkkoja. Ruton taltuttua tulot kasvoivat.

Robert C. Allen. 2001. ”The Great Divergence in European Wages and Prices from the Middle Ages to the First World War.” Explorations in Economic History 38 (4):  411–447.

Viljelijät ja työntekijät näyttivät voimaansa

Kuningas Edvard III yritti vuonna 1351 hillitä palkkojen nousua lailla. Laki ja muut olosuhteet lietsoivat toistuvia kapinoita, joista laajin oli vuoden 1381 talonpoikaiskapina. Kuninkaan väliintulosta huolimatta tulot kasvoivat yhä.

Robert C. Allen. 2001. ”The Great Divergence in European Wages and Prices from the Middle Ages to the First World War.” Explorations in Economic History 38 (4):  411–447.

Väestö kasvoi 1500-luvulla

Englantilaisten rakennustyöläisten palkat ehtivät kaksinkertaistua 1400-luvun puoliväliin mennessä. Palkkojen nousun myötä väestö alkoi taas kasvaa 1500-luvulla. Malthusin laki teki kuitenkin tehtävänsä. Väestön kasvaessa tulot kääntyivät laskuun.

Robert C. Allen. 2001. ”The Great Divergence in European Wages and Prices from the Middle Ages to the First World War.” Explorations in Economic History 38 (4):  411–447.

Malthusilainen stagnaatio 1350–1600

Vuonna 1600 englantilaisten palkat olivat jälleen yhtä pienet kuin 300 vuotta aikaisemmin.

Robert C. Allen. 2001. ”The Great Divergence in European Wages and Prices from the Middle Ages to the First World War.” Explorations in Economic History 38 (4):  411–447.

Malthusilainen syiden ja seurauksien ketju

Malthusilaisen talouden mallimme selittää osaltaan englantilaisten tulojen nousuja ja laskuja 1300–1600-luvuilla.

Robert C. Allen. 2001. ”The Great Divergence in European Wages and Prices from the Middle Ages to the First World War.” Explorations in Economic History 38 (4):  411–447.

Mustan surman vuosina maataloustyöläisten määrä romahti, mikä lisäsi maatalouden tuottavuutta työn laskevan keskituotoksen lain mukaisesti. Viljelijät vaurastuivat, niin tilalliset kuin vuokraviljelijät, jos vuokra oli kiinteä. Kaupunkien työnantajien piti nostaa palkkoja houkutellakseen maaseudun työväkeä palvelukseensa.

Kuvion 2.19 syy-seurausketju kytkee toisiinsa malthusilaisen teorian perusajatukset sekä poliittiset tapahtumat, jotka vuorostaan vaikuttivat talouden muutoksiin tai johtuivat niistä. Kun kuningas Edvard koetti rajoittaa palkkojen nousua lakiteitse vuosina 1349 ja 1351, talouden voimat — työn niukka tarjonta — veivät voiton politiikasta. Palkkojen nousu jatkui, ja talonpojat hyödynsivät vahvistunutta asemaansa esimerkiksi vuoden 1381 talonpoikaiskapinassa, jossa he vaativat lisää vapauksia ja kevyempää verotusta.

Kun väkiluku 1500-luvulla kääntyi taas kasvuun, työn tarjonta alkoikin kasvaa, jolloin palkat laskivat. Havaintojemme perusteella malthusilainen talousteoria sopii yhteen Englannin tapahtumien kanssa.

Harjoitus 2.9 Täydennä mallia

Kuvion 2.19 syy-seuraussuhteita esittävä kaavio perustuu useisiin ceteris paribus ‑oletuksiin.

  1. Millä tavoin kuviossa esitetty malli yksinkertaistaa todellisuutta?
  2. Mitä mallista on jätetty pois?
  3. Hahmottele uusi kaavio ja lisää siihen mielestäsi tärkeät puuttuvat tekijät.

Kysymys 2.7 Valitse oikeat vastaukset

Tutki englantilaisten reaalipalkkojen kehitystä vuosina 1300–1600 kuvioista 2.1 ja 2.19.

Kuvioiden lisäksi käytettävissäsi ovat seuraavat tiedot:

Vuosien 1348–1351 ruttoepidemiassa kuoli neljännes tai kolmannes Euroopan väestöstä.

1600- ja 1800-luvuilla ammattitaidottoman työntekijän palkka suhteutettuna maanomistajan tuloihin oli vain viidesosa 1500-luvun tasosta.

Mitä aineistosta voi päätellä?

  • Malthusilaisen teorian mukaan ruton aiheuttama väestön supistuminen lisäsi työntekijöiden keskimääräistä tuottavuutta, mikä aiheutti kuvioista havaittavan reaalipalkkojen kasvun.
  • Reaalipalkkojen indeksi ensin kaksinkertaistui ja sitten puolittui vuodesta 1350 alkaneella 250 vuoden jaksolla. Tämä on vastoin malthusilaista teoriaa.
  • Ammattitaidottomien työntekijöiden osuus kokonaistuotannosta laski 1600- ja 1700-luvuilla, mikä johtui heidän keskituotoksensa laskusta.
  • Ammattitaidottomien työntekijöiden suhteellisten palkkojen lasku 1600- ja 1700-luvuilla oli yhtenä syynä siihen, että reaalipalkat alkoivat 1800-luvulla kasvaa nopeasti.
  • Malthusilaisessa teoriassa työntekijöiden määrän lasku johtaa keskimääräisen tuottavuuden kasvuun, jolloin tuotos työntekijää kohti kasvaa. Vahvistuneen neuvotteluvoimansa turvin työntekijät vaativat itselleen suurempaa osuutta tuotannosta, joten reaalipalkat kasvoivat.
  • Malthusilaisen teorian mukaan reaalipalkkojen noususta johtuva väestönkasvu johtaa keskimääräisen tuottavuuden laskuun, joka vuorostaan aiheuttaa pitkällä aikavälillä reaalipalkkojen laskun toimeentulominimiin. Kuvion havainnot näyttävät sopivan teoriaan.
  • Työn keskituotos määrää kokonaistuotannon eli sen, miten suuri potti taloudessa on jaettavana. Työntekijöiden osuuden potista taas ratkaisee työntekijöiden neuvotteluvoima, joka heikkenee malthusilaisen syklin edetessä.
  • Todellisuudessa palkat kasvoivat huolimatta siitä, että ne olivat maanomistajien tuloihin suhteutettuina matalat. Palkat olivat kuitenkin edelleen korkeat verrattuina energian ja investointihyödykkeiden hintoihin, mikä kannusti kehittämään työtä säästävää teknologiaa.

Harjoitus 2.10 Mitä talouskehitys on?

Reaalipalkkojen on todettu ponkaisseen kasvuun mustan surman jälkeen myös muualla maailmassa, kuten Espanjassa, Italiassa, Egyptissä, Balkanilla ja Konstantinopolissa eli nykyisessä Istanbulissa.16

  1. Miten hyvin tai huonosti reaalipalkkojen kasvu kuvaa talouskehitystä, jos sitä vertaa reaalihintaisen bruttokansantuotteen kasvuun?
  2. Kerro vastauksesi tovereillesi. Oletteko samaa vai eri mieltä? Jos olette eri mieltä, voitteko muodostaa yhteisen näkemyksen tosiseikkojen avulla? Minkä tosiseikkojen? Jos ette, mistä erimielisyytenne johtuu?

Olemme tarkastelleet viljelijöitä ja palkansaajia, mutta Malthusin loukku ei koske kaikkia talouden toimijoita. Väestön kasvaessa ruuan kysyntä kasvaa. Koska ruuantuotantoon sopivaa maata on niukasti, sen arvo kasvaa. Malthusilaisessa taloudessa väestön kasvun pitäisi siksi vahvistaa maanomistajien suhteellista taloudellista asemaa.

Englannissa ennustus toteutui. Kuvio 2.19 osoittaa, etteivät reaalipalkat hyvin pitkän aikavälin tarkastelussa kasvaneet vaan olivat vuonna 1800 samansuuruiset kuin vuonna 1450. Samalla maanomistajien ja työntekijöiden väliset tuloerot kasvoivat. Ammattitaidottoman työntekijän palkka suhteutettuna maanomistajan tuloihin putosi Englannissa 1600- ja 1700-luvuilla viidesosaan 1500-luvun tasosta.

Siinä, miten Englanti aikanaan pääsi Malthusin loukusta, oli ratkaisevaa kuitenkin toinen suhteellisten hintojen ero: palkat pysyivät korkeina verrattuina kivihiilen hintaan (kuvio 2.10) ja jopa nousivat verrattuina investointihyödykkeiden käyttökustannuksiin (kuvio 2.11).

2.10 Malthusilainen stagnaatio katkeaa

Tämän luvun alussa tapaamamme taloustieteilijä Nassau Senior, joka harmitteli Irlannin nälänhädän pientä ja vaikutuksiltaan vähäistä uhrilukua, ei ollut myötätunnon ruumiillistuma. Hän osui kuitenkin Malthusin tavoin oikeaan siinä, että väestönkasvu yhdistettynä työn keskituotoksen laskuun voisi käynnistää talouden stagnaation ja köyhyyden noidankehän. Elintasokuvaajan lätkämailakäänne todistaa heidän erehtyneen siinä, että noidankehä jatkuisi ikuisesti.

Nassau ja Malthus eivät ottaneet huomioon, että teknologia voi kehittyä nopeammin kuin väestö kasvaa, jolloin se korvaa työn keskituotoksen laskun.

Malthusilainen teoria ei päde enää teknologian jatkuvan vallankumouksen aikakaudella. Kapitalismin vallankumouksen jälkeen keskimääräinen elintaso alkoi kasvaa nopeasti ja pysyvästi.

Kuvio 2.20 esittää reaalipalkkojen ja väestön kehitystä vuosikymmenittäin 1280-luvulta 1860-luvulle. Väestön ja reaalipalkkojen välillä vallitsi 1200-luvulta 1500-luvulle negatiivinen yhteys. Toisen kasvaessa toinen väheni, täsmälleen malthusilaisen teorian mukaisesti (katso kuvio 2.18).

1500-luvun lopulta 1700-luvun alkuun väestö kasvoi suhteellisen vähän, vaikka palkat nousivat. Vuoden 1740 paikkeilla Malthusin loukku alkoi jälleen toimia (kuviossa merkintä ”1700-luku”). Noin vuonna 1800 talouskehityksessä alkoi aivan uusi vaihe: väestö ja reaalipalkat kääntyivät kasvuun yhtä aikaa. Kuviossa tämä jakso on merkitty ”Pois loukusta”.

Kuvio 2.20 Pois Malthusin loukusta. Kuviossa työn tuottavuudesta ja reaalipalkoista on käytetty viiden vuoden liukuvia keskiarvoja.

Robert C. Allen. 2001. ”The Great Divergence in European Wages and Prices from the Middle Ages to the First World War.” Explorations in Economic History 38 (4):  411–447.

Kuviossa 2.21 tarkastellaan lähemmin palkka-aineistoa loukun hellittämisen ajalta.

Pois Malthusin loukusta

Kuvio 2.21 Pois Malthusin loukusta. Työn tuottavuudesta ja reaalipalkoista on käytetty viiden vuoden liukuvia keskiarvoja.

Robert C. Allen. 2001. ”The Great Divergence in European Wages and Prices from the Middle Ages to the First World War.” Explorations in Economic History 38 (4):  411–447.

Pois Malthusin loukusta

Malthusilainen teoria päti 1700-luvulla. Sitä vastoin 1800-luvulla talous näyttää siirtyneen uuteen vaiheeseen, jossa reaalipalkat kasvoivat väestön kasvaessa.

Robert C. Allen. 2001. ”The Great Divergence in European Wages and Prices from the Middle Ages to the First World War.” Explorations in Economic History 38 (4):  411–447.

Teknologian jatkuva vallankumous

Siirtymä alkoi kehruu-Jennystä, höyrykoneesta ja muista teknologian parannuksista, joiden ansiosta tuotanto työläistä kohti kasvoi. Kun teknologian vallankumous muuttui jatkuvaksi, seurasi aina uusia innovaatioita, jotka korvasivat tuhansia kehrääjiä, kutojia ja viljelijöitä.

Robert C. Allen. 2001. ”The Great Divergence in European Wages and Prices from the Middle Ages to the First World War.” Explorations in Economic History 38 (4):  411–447.

Kaupungeissa työttömyyttä

Työttömyys heikensi työläisten neuvotteluvoimaa ja piti palkat matalina. Tämä näkyy käyrän tasaantumisena vuosina 1750–1830. Tuotanto kasvoi, työläisten osuus ei.

Robert C. Allen. 2001. ”The Great Divergence in European Wages and Prices from the Middle Ages to the First World War.” Explorations in Economic History 38 (4):  411–447.

Uusia mahdollisuuksia

Tuottavuuden kasvu ja matalat palkat paisuttivat 1830-luvulla yritysten voittoja. Voitot, kilpailu ja teknologia kannustivat yrityksiä laajenemaan. Työn kysyntä vilkastui. Työväkeä siirtyi maatiloilta tehtaisiin.

Robert C. Allen. 2001. ”The Great Divergence in European Wages and Prices from the Middle Ages to the First World War.” Explorations in Economic History 38 (4):  411–447.

Työläisille neuvotteluvoimaa

Työn tarjonta väheni, kun lapsityövoiman käyttö kiellettiin. Työn kysynnän kasvu ja tarjonnan väheneminen vahvistivat työläisten neuvotteluvoimaa.

Robert C. Allen. 2001. ”The Great Divergence in European Wages and Prices from the Middle Ages to the First World War.” Explorations in Economic History 38 (4):  411–447.

Malthusilainen talous jää taakse

Työväestö voimistui, kun se sai äänioikeuden ja järjestäytyi ammattiyhdistyksiksi. Työläiset pystyivät nyt vaatimaan itselleen yhä suurempaa osuutta teknologian vallankumouksen aikaansaamasta tuottavuuden kasvusta tai ainakin pitämään kiinni osuudestaan.

Robert C. Allen. 2001. ”The Great Divergence in European Wages and Prices from the Middle Ages to the First World War.” Explorations in Economic History 38 (4):  411–447.

Teknologian vallankumousta tarkastelemalla havaitaan, että palkat riippuvat kahdesta tekijästä.

Potti kasvoi 1830-luvulta lähtien jatkuvasti, ja työntekijöiden osuus kasvoi sen mukana.

Näin Iso-Britannia pääsi Malthusin loukusta. Sama prosessi toistui myöhemmin muissa maissa, kuten muistamme kuvioista 1.1a ja 1.1b.

Kysymys 2.8 Valitse oikeat vastaukset

Perehdy kuvioon 2.20, jossa on esitetty Englannin reaalipalkat ja väkiluku 1280-luvulta 1860-luvulle.

Malthusin mukaan tuottavuuden kasvu johtaa pitkällä aikavälillä väestön kasvuun muttei nosta reaalipalkkoja. Tämä johtuu työn laskevasta keskituotoksesta ja siitä, että väestö kasvaa reaalipalkkojen nousun seurauksena. Mikä seuraavista väittämistä pitää paikkansa?

  • Vuosina 1800–1860 väestö kasvoi, koska reaalipalkat nousivat. Tämä vastaa täsmälleen Malthusin talouskasvuteoriaa.
  • Aineisto osoittaa selvästi, että Englannin talous pysyi Malthusin loukussa 1280-luvulta 1800-luvulle.
  • Malthusin loukku toistuu taloudessa noin 60 vuoden sykleissä.
  • Malthusilainen talousteoria ei ota huomioon, että teknologia voi toimia taloudessa jatkuvana positiivisena sokkina, joka tasaa työn keskituotoksen laskua.
  • Malthusin teorian oletuksiin kuuluu, että reaalipalkkojen kasvaessa väestö kasvaa. Väestönkasvun myötä keskimääräinen tuotanto asukasta kohti kuitenkin vähenee, jolloin reaalipalkat laskevat jälleen toimeentulominimiin. Tällaista muutosta ei näy kaaviossa enää vuoden 1800 jälkeen.
  • Havaintoaineistossa näkyy kaksi selvää Malthusin loukkua, 1280–1590 ja 1740–1800. Sitä vastoin niiden välisellä ajanjaksolla reaalipalkkojen ja väestönkasvun negatiivinen yhteys näyttää katkeavan (palkat nousevat, mutta väestö ei kasva).
  • Kuvion mukaan jälkimmäisen Malthusin loukun sykli oli noin 60 vuotta (1740-luvulta 1800-luvulle) mutta ensimmäisen noin 300 vuotta.
  • Jos teknologinen kehitys lisää työn keskimääräistä tuottavuutta nopeammin kuin väestönkasvu heikentää sitä, väestö ja reaalipalkat voivat kasvaa yhtä aikaa. Englannin taloudessa tämä tapahtui 1700-luvun jälkeen, ja sen seurauksena Malthusin loukku hellitti.

Harjoitus 2.11 Kapitalismin kolme instituutiota

Talous vapautui Malthusin loukusta, kun teknologinen kehitys pääsi voitolle väestönkasvun vaikutuksesta. Tämä tapahtui kapitalismin synnyn jälkeen. Tarkastele tässä valossa kapitalismin kolmea instituutiota.

  1. Miksi yksityisomistus on teknologisen kehityksen kannalta tärkeää?
  2. Millaisia kannustimia (keppejä ja porkkanoita) markkinat luovat innovaatioiden tekemiseen?
  3. Miten tuotannon siirtyminen perhepiiristä yrityksiin edistää elintason nousua?

2.11 Lopuksi

Tässä luvussa kuvasimme taloutta mallilla, jossa yritykset valitsevat tuotantoteknologiansa panosten suhteellisten hintojen perusteella ja jossa uudesta teknologiasta saatava tuotto kannustaa yrityksiä innovoimaan. Arvioimme mallia vertaamalla sen ennusteita havaintoaineistoon. Malli näyttää osittain selittävän, miksi teollinen vallankumous käynnistyi Isossa-Britanniassa 1700-luvulla.

Tutkimme, miten malthusilainen talousteoria selittää elintason vuosisataista stagnaatiota teolliseen vallankumoukseen saakka. Malthusin mukaan tulojen kasvu jää väestönkasvun takia aina tilapäiseksi. Vasta teknologian jatkuva vallankumous ja sen tuomat edistysaskelet vapauttivat talouden Malthusin loukusta.

Luvun 2 käsitteet

Ennen kuin jatkat, kertaa nämä määritelmät:

2.12 Viitteet

  1. Thomas R. Malthus. 1798. An Essay on the Principle of Population. Library of Economics and Liberty. Lontoo: J. Johnson, in St. Paul’s Church-yard. 

  2. Mike Davis. 2000. Late Victorian holocausts: El Niño famines and the Making of the Third World. Lontoo: Verso Books. 

  3. Robert C. Allen. 2011. Global Economic History: A Very Short Introduction. New York, NY: Oxford University Press. 

  4. Joel Mokyr. 2004. The Gifts of Athena: Historical Origins of the Knowledge Economy, 5. painos. Princeton, NJ: Princeton University Press. 

  5. David S. Landes. 2006. ”Why Europe and the West? Why not China?” Journal of Economic Perspectives 20 (2) (kesäkuu): 3–22. 

  6. Gregory Clark. 2007. A Farewell to Alms: A Brief Economic History of the World. Princeton, NJ: Princeton University Press. 

  7. Kenneth L. Pomeranz. 2000. The Great Divergence: Europe, China, and the Making of the Modern World Economy. Princeton, NJ: Princeton University Press. 

  8. David S. Landes. 1990. ”Why are We So Rich and They So Poor?” The American Economic Review 80 (toukokuu): 1–13. 

  9. Joseph A. Schumpeter. 1949. ”Science and Ideology”. The American Economic Review 39 (maaliskuu): 345–59. 

  10. Joseph A. Schumpeter. 1997. Ten Great Economists. Lontoo: Routledge. 

  11. Joseph A. Schumpeter. 1962. Capitalism, Socialism, and Democracy. New York: Harper & Brothers. 

  12. Robert C. Allen. 2009. ”The Industrial Revolution in Miniature: The Spinning Jenny in Britain, France, and India.” The Journal of Economic History 69 (04) (marraskuu): 901. 

  13. David S. Landes. 2003. The Unbound Prometheus: Technological Change and Industrial Development in Western Europe from 1750 to the Present. Cambridge, Iso-Britannia: Cambridge University Press. 

  14. Taloushistorioitsija Gregory Clark on esittänyt, että koko maailma eli malthusilaisessa taloudessa esihistoriallisesta ajasta 1700-luvulle saakka. Gregory Clark. 2007. A Farewell to Alms: A Brief Economic History of the World. Princeton, NJ: Princeton University Press. James Lee ja Wang Feng ovat tarkastelleet Kiinan ja Euroopan väestörakenteen eroja ja kyseenalaistaneet malthusilaisen hypoteesin, jonka mukaan Kiinan köyhyys johtui väestönkasvusta. James Lee ja Wang Feng. 1999. ”Malthusian models and Chinese realities: The Chinese demographic system 1700–2000.” Population and Development Review 25 (1) (maaliskuu): 33–65. 

  15. Thomas Robert Malthus, 1830. A Summary View on the Principle of Population. Lontoo: J. Murray. 

  16. William H. McNeill. 1976. Plagues and Peoples. Garden City, NY: Anchor Press.