Construction workers: United States of America MCSN Rob Aylward/U.S. Navy

Luku 9 Työmarkkinat: palkat, voitot ja työttömyys

Miten kansantalouden palkat, työllisyys ja tulonjako määräytyvät työmarkkinoilla

Kaivostyö oli elämäntapa Doug Greylle, kuten hänen lukuisille kollegalleen eri puolilla maailmaa. Grey on nosturinkuljettaja, joka ajaa työkseen jättinostureita Australian Pohjoisterritorion kaivoksissa. Hän oli 1990-luvulla rakentamassa maailman suurimpiin kuuluvaa MacArthurjoen sinkkikaivosta, josta hänen poikansa Rob sai myöhemmin ensimmäisen työpaikkansa. ”Pääsin ajamaan kiviautoja”, Rob muistelee. ”Se oli mieletön tilaisuus.”

Rob syntyi keskelle hyviä aikoja, siltä ainakin näytti. Hänen tullessaan työmarkkinoille käynnistymässä oli maailmanlaajuinen raaka-ainebuumi talouskasvuun ampaisseen Kiinan kysynnän siivittämänä. Rob asui jonkin aikaa Thaimaassa, missä eläminen on halpaa, ja kulki työmatkat Borroloolaan lentokoneella.

Robin astuessa työelämään hänen isänsä Doug meni töihin Länsi-Australiassa sijaitsevaan Pilbaran rautamalmikaivokseen, jossa hän tienasi noin kaksi kertaa australialaisen keskivertoperheen silloisten tulojen verran. Isälle ja pojalle karttui muhkeita säästöjä.

Vuoden 2015 koittaessa raaka-ainebuumi oli enää muisto. Malmin ja sinkin hinnat syöksyivät alaspäin. Se huolestutti Robia ja hänen työtovereitaan. ”Kaikki tajusivat, että laskusuhdanne ja raaka-aineiden halpeneminen olivat paha juttu. Se nakutti takaraivossa.” Heidän henkilökohtaista talousihmettään ei kestäisi enää kauan. ”Ihan selvästi – – loppu lähestyi”, muisteli Doug.

Ja loppu tuli. Rob sai ikävät uutiset vuonna 2015. ”Kaksi päivää ennen lomaani toimitusjohtaja soitti ja sanoi: ʼKiitos palveluksistasi ja näistä vuosista, olet ollut meille arvokas työntekijä, mutta sinulle ei enää ole hommia.ʼ” Myös isä-Grey irtisanottiin.

Kiviautot ovat Robin intohimo, ja hän toivoo yhä pääsevänsä palaamaan kiviauton rattiin. Toive ei toteudu ainakaan Pilbaran kaivoksessa, isän entisessä työpaikassa. Kaivosyhtiö vastasi kysynnän romahdukseen supistamalla tuotantoa ja leikkaamalla kustannuksia tuntuvasti. Osana kulukuuria yritys vaihtoi ihmistyön koneisiin missä suinkin pystyi. Pilbaran jättimäisten robottikiviautojen ratissa ei istu kukaan, vaan autoja ”ajavat” joystick-ohjaimilla yliopistojen kasvatit, jotka istuvat 1 200 kilometrin päässä Perthissä. Ilmiötä kutsutaan automaatioksi, ja sen vaikutusta työmarkkinoihin käsitellään luvuissa 16 ja 19.

Greyn perheen talouden ylä- ja alamäet kertovat työmarkkinoiden toiminnasta Länsi-Australian ja Pohjoisterritorion kaivos- ja rakennusteollisuudessa. Saman kohtalon koki moni muukin, kuten kuviosta 9.1 voi nähdä. Malmibuumin aikana (ylempi kaavio) kaivostoiminnasta tuli erittäin kannattavaa. Se lisäsi voimakkaasti työn kysyntää, minkä seurauksena työttömien nosturin- ja kiviautonkuljettajien joukko hupeni olemattomiin. Kaivosyhtiöiden oli siksi pakko maksaa poikkeuksellisen korkeita palkkoja. Yritykset olivat silti hyvin kannattavia niin kauan kuin buumia kesti.

Vuoden 2011 puolivälissä raaka-aineiden hinta kääntyi laskuun ja työttömyys alkoi lisääntyä. Greyn perheen hyvät ajat jatkuivat vielä neljä vuotta.

Kuvio 9.1 Miesten reaalityötulot viikkoa kohti Länsi-Australian osavaltiossa (vasen akseli), rautamalmin maailmanmarkkinahinta ja Australian työttömyysaste (oikea akseli), 1989–2015.

Viikkotyötulot

Kuvioon on piirretty miesten reaaliset viikkotyötulot Länsi-Australian osavaltiossa sekä rautamalmin maailmanmarkkinahinta (ylempi kaavio) ja Australian työttömyysaste (alempi kaavio).

Palkkojen nousu hidastuu, työttömyys kääntyy kasvuun

Kun rautamalmin hinta oli saavuttanut huippunsa, reaalipalkkojen nousu hidastui ja työttömyys kääntyi kasvuun.

Tämä luku käsittelee työmarkkinoiden toimintaa: miksi työn tarjonta eli työnhakijoiden lukumäärä ylittää työn kysynnän eli avointen työpaikkojen määrän myös markkinoiden tasapainotilassa. Tällaisessa tilanteessa työttöminä olevia sanotaan vastentahtoisesti työttömiksi erotuksena niistä, jotka ovat jättäneet työnsä omasta halustaan ja etsivät uutta työpaikkaa.

9.1 Palkanasetantakäyrä, hinnanasetantakäyrä ja työmarkkinat

Edellisissä luvuissa tarkastelimme leivän ja muiden hyödykkeiden markkinoita sekä yksittäisiä yrityksiä. Tässä luvussa mallinnamme koko kansantalouden työmarkkinoita, joilla väestötason työttömyys määräytyy. Markkinaosapuolina ovat hinnanasettajayritykset, jotka myyvät erilaistettuja tuotteita (katso luku 7), sekä suuri joukko keskenään samanlaisia työntekijöitä, jotka yritys voi työllistää asettamallaan palkalla (katso luku 6).

nimellispalkka
Työstä maksuksi saatu todellinen rahasumma tietyssä valuutassa. Synonyymi: rahapalkka. Katso myös: reaalipalkka.

Tarkastelemme yksinkertaista tapausta, jossa työ on ainoa tuotannontekijä ja palkka siten yrityksen ainoa kustannus. Voittoihin vaikuttaa silloin vain kolme tekijää: nimellispalkka, joka on työntekijän saama todellinen rahasumma tietyssä valuutassa; hinta, jolla yritys myy tuotteensa; ja työntekijän keskituotos tuntia kohti.

Työmarkkinat

Työmarkkinat yhdistävät kaksi edeltävistä luvuista tuttua teemaa: yrityksen ja sen työntekijät (luku 6) sekä yrityksen ja sen asiakkaat (luku 7). Työmarkkinoiden toimintaa voi ymmärtää kahden aiemmin tutkimamme ilmiön valossa.

työsuhteen ylituotto
Ylituotto, jonka työntekijä saa, jos hänen työpaikkansa nettoarvo on suurempi kuin toiseksi parhaan vaihtoehdon (työttömyyden) nettoarvo. Synonyymi: työpaikan menetyksen kustannus.

Yritykset ja työntekijät

Saadakseen työntekijältä haluamansa työpanoksen yrityksen on asetettava palkat riittävän korkeiksi, jotta työntekijä saa työsuhteen ylituottoa. Silloin työpaikan menetyksestä koituu työntekijälle kustannuksia: on parempi pitää kiinni työpaikasta kuin saada potkut heikon työpanoksen takia. Jos taloudessa vallitsee hyvä työllisyys ja erotettu työntekijä löytää hyvin todennäköisesti uutta työtä, hänelle on maksettava enemmän, jotta hän panostaisi työhönsä kunnolla. Palkanasetannan voi ajatella yrityksen henkilöstöosaston tehtäväksi.

Yritykset ja asiakkaat

Kun yritys asettaa tuotteelleen hinnan, kysyntäkäyrä pakottaa sen valitsemaan suuren myyntimäärän ja korkean hinnan välillä. Yritys määrittää hinnan arvioimalla tuotantokustannusten päälle tarvitsemansa voittomarginaalin, jolla korkeammasta hinnasta saatava rajatuotto on yhtä suuri kuin myynnin pienenemisestä johtuva rajatappio ja voitto maksimoituu. Voiton maksimoiva voittomarginaali määrää, miten yrityksen tulot jakautuvat voittoihin ja palkkoihin. Hinnanasetannan voi ajatella yrityksen markkinointiosaston tehtäväksi.

reaalipalkka
Nimellispalkka, jossa on huomioitu hintojen ajallinen vaihtelu. Reaalipalkka mittaa, miten paljon tavaroita ja palveluita työntekijä voi palkallaan ostaa. Katso myös: nimellispalkka.

Palkat ja työllisyys

Haluamme selvittää, miten koko kansantalouden reaalipalkka ja työllisyys määräytyvät. Reaalipalkka tarkoittaa nimellispalkkaa jaettuna vakioidun kulutushyödykekorin hinnalla. Reaalipalkka riippuu yritysten maksamista nimellispalkoista ja niiden asettamista hinnoista. Kansantalouden reaalipalkka määräytyy ikään kuin kahdessa vaiheessa:

Ensimmäinen vaihe eli palkan, hinnan ja työllisyyden valinta tapahtuu yrityksessä näin:

palkanasetantakäyrä
Määrää reaalipalkan, joka työntekijöille on maksettava kullakin talouden työllisyystasolla, jotta heillä olisi kannustin panostaa työhönsä.
hinnanasetantakäyrä
Määrittää yrityksen voiton maksimoivaa hintaa vastaavan reaalipalkan.

Toinen vaihe – kaikkien yritysten päätöksistä yhdessä syntyvä tulema – on monimutkaisempi, mutta perusajatus on yksinkertainen. Kun kaikki yritykset ovat päättäneet palkkansa ja hintansa (voittomarginaalinsa), koko kansantaloudessa syntyvä tuotos työntekijää kohti jaetaan työntekijälle maksettavaan reaalipalkkaan ja omistajalle maksettavaan reaalivoittoon. Jos kaikki yritykset veloittavat saman hinnan ja asettavat saman nimellispalkan, reaalipalkan W/P noususta seuraa suhteellisen voittomarginaalin (1 − W/P) lasku. Tutkiaksemme sitä, miten reaalipalkka ja työllisyys määräytyvät yhdessä työmarkkinoilla, tarvitsemme kaksi työvälinettä:

Seuraava alaluku käsittelee työllisyyden ja työttömyyden mittaamista. Sen jälkeen johdamme palkanasetantakäyrän luvun 6 palkanasetantamallin avulla. Sitten tarkastelemme yksittäistä yritystä ja sen työllistämispäätöstä luvun 7 hinnanasetantamallin avulla. Samalla selviää, miksi hinnanasetantakäyrä on hyvin tärkeä koko talouden työmarkkinoiden kannalta. Sen jälkeen osoitamme, miten palkanasetantakäyrä ja hinnanasetantakäyrä määräävät yhdessä työllisyyden, reaalipalkan ja tulojen jakautumisen palkkoihin ja voittoihin työmarkkinoiden tasapainotilassa. Lopuksi tutkimme mallin avulla, miten työmarkkinat vastaavat talouspolitiikan muutoksiin: voittojen ja palkkojen verotukseen, yrityksille maksettaviin työllistämistukiin, työttömille maksettavan työttömyyskorvauksen muutoksiin ja kilpailutilanteen muutoksiin.

Kysymys 9.1 Valitse oikeat vastaukset

Mikä seuraavista väittämistä pitää paikkansa?

  • Yritykset maksimoivat voittonsa asettamalla palkat siten, että työntekijöiden näkökulmasta työssäkäynti ja työttömyys ovat samanveroisia vaihtoehtoja.
  • Yritykset pyrkivät asettamaan tuotteensa hinnan mahdollisimman korkeaksi.
  • Työmarkkinoiden tasapainotilassa palkka on tasolla, jolla kysyntä ja tarjonta kohtaavat, jolloin työttömyyttä ei ole.
  • Jos kaikki yritykset asettavat saman hinnan ja maksavat samaa nimellispalkkaa, yritysten suhteellinen voittomarginaali on sitä pienempi, mitä suurempaa reaalipalkkaa ne maksavat.
  • Saadakseen työntekijöiltään hyvän työpanoksen yritykset asettavat palkat riittävän korkeiksi, jotta työntekijä saa työsuhteen ylituottoa ja työpaikan menetys merkitsisi hänelle kustannusta.
  • Yritysten on valittava korkean hinnan (suuren voittomarginaalin) ja suuren myyntimäärän välillä. Yritys valitsee hinnan, joka maksimoi sen voiton.
  • Työmarkkinatasapainossa esiintyy vastentahtoista työttömyyttä, sillä palkka on asetettava täystyöllisyyden edellyttämää tasoa korkeammaksi, jotta se kannustaisi työntekijöitä panostamaan työhönsä kunnolla.
  • Reaalipalkka on W/P ja suhteellinen voittomarginaali on (P − W)/P = 1 − (W/P). Mitä suurempi reaalipalkka, sitä pienempi voittomarginaali.

9.2 Talouden mittarit: työllisyys ja työttömyys

työttömyys
Henkilöstä, joka on työkykyinen ja halukas työhön mutta työtä vailla.

Kansainvälisen työjärjestön ILOn standardimääritelmän mukaan työttömiä ovat henkilöt, jotka

työikäinen väestö
Tilastollinen käsite, jonka määritelmä vaihtelee hieman maasta toiseen. Monissa maissa työikäinen väestö tarkoittaa 15–64-vuotiasta väestöä. Suomessa työikäiseen väestöön lasketaan 15–74-vuotiaat henkilöt.
työvoima
Työikäisen väestön osa, joka työskentelee tai olisi valmis työskentelemään kodin ulkopuolella. Työvoiman muodostavat työlliset (myös itsensä työllistäjät) ja työttömät. Katso myös: työttömyysaste, työllisyysaste, osallistumisaste.
työvoiman ulkopuolella olevat
Ne työikäiseen väestöön kuuluvat henkilöt, jotka eivät ole työssä eivätkä etsi palkkatyötä aktiivisesti. Työvoiman ulkopuolella oleviin luokitellaan esimerkiksi lapsia kotona hoitavat aikuiset.

Määritelmän osatekijöiden suhteita selventää kuvio 9.2, joka on kokonaiskuva työmarkkinoista. Ensimmäisenä vasemmalla on koko väestö. Seuraava suorakulmio on työikäinen väestö. Se tarkoittaa väestöä, josta on vähennetty lapset ja yli 64-vuotiaat. Työikäinen väestö jakautuu kahteen osaan: työvoimaan ja työvoiman ulkopuolella oleviin eli työvoimaan kuulumattomaan väestöön. Työvoiman ulkopuolella olevat eivät ole työssä eivätkä etsi aktiivisesti työtä. Ryhmään luetaan esimerkiksi sairauden tai vamman vuoksi työkyvyttömät ihmiset ja lasta kotona hoitavat vanhemmat. Vain työvoimaan kuuluvat henkilöt voivat olla työllisiä tai työttömiä.

Kuvio 9.2 Työmarkkinat.

osallistumisaste
Työvoiman ja työikäisen väestön suhdeluku. Katso myös: työvoima, työikäinen väestö.

Eri maiden työmarkkinoiden toimivuutta voi arvioida ja vertailla tilastollisilla tunnusluvuilla. Luvut vastaavat kuvion 9.2 suorakulmioiden suhteita. Ensimmäinen tunnusluku on osallistumisaste, joka mittaa sitä, miten suuri osuus työikäisestä väestöstä kuuluu työvoimaan. Osallistumisasteen laskukaava on

työttömyysaste
Työttömien osuus työvoimasta. Huomaa, ettei työttömyysasteen ja työllisyysasteen summa ole sata prosenttia, sillä luvuilla on eri nimittäjät. Katso myös: työvoima, työllisyysaste.

Sitten seuraa työmarkkinatunnusluvuista kaikkein käytetyin, työttömyysaste. Se mittaa työttömien osuutta työvoimasta. Työttömyysasteen laskukaava on

työllisyysaste
Työllisten osuus työikäisestä väestöstä. Katso myös: työikäinen väestö.

Viimeinen tunnusluku on työllisyysaste, joka mittaa sitä, miten suuri osuus työikäisestä väestöstä on palkkatyössä tai työllistää itsensä. Työllisyysasteen laskukaava on

Pidä mielessäsi, että työttömyysasteella ja työllisyysasteella on eri nimittäjät (nimittäjä tarkoittaa murtoluvussa jakoviivan alla olevaa lukua). Se tarkoittaa, että kahdessa maassa voi olla sama työttömyysaste mutta eri työllisyysasteet, jos toisessa maassa on korkea osallistumisaste ja toisessa matala.

Kuvion 9.3 taulukossa on tietoja Norjan ja Espanjan työmarkkinoista vuosina 2000–2015. Taulukko havainnollistaa työmarkkinatunnuslukujen suhteita. Taulukko kertoo myös siitä, että työmarkkinoiden rakenteet ovat eri maissa hyvin erilaiset. Voimme todeta, että 15 vuoden tarkasteluajanjaksolla Norjan työmarkkinat toimivat paremmin kuin Espanjan, koska Norjassa työllisyysaste oli paljon korkeampi ja työttömyysaste paljon matalampi. Myös osallistumisaste oli Norjassa korkeampi, mikä johtuu siitä, että suurempi osuus naisista kuuluu työvoimaan.

  Norja Espanja
miljoonaa henkeä    
Työikäinen väestö 3,5 37,6
Työvoima 2,5 21,6
Työvoiman ulkopuolella 1,0 16,0
Työlliset 2,4 18,1
Työttömät 0,1 3,5
Tunnusluvut    
Osallistumisaste 2,5/3,5 = 71 % 21,6/37,6 = 58 %
Työllisyysaste 2,4/3,5 = 69 % 18,1/37,6 = 48 %
Työttömyysaste 0,1/2,5 = 4 % 3,5/21,6 = 16 %

Kuvio 9.3 Norjan ja Espanjan työmarkkinatunnuslukuja (vuosien 2000–2015 keskiarvot).

Kansainvälinen työjärjestö ILO. 2015. ILOSTAT-tietokanta.

Norja ja Espanja edustavat hyvin työmarkkinoiden kahta perustapausta. Norja on matalan työttömyyden ja korkean työllisyyden talous, kuten myös Ruotsi, Tanska ja Suomi. Espanja on korkean työttömyyden ja matalan työllisyyden talous, kuten eräät muutkin Etelä-Euroopan maat: Portugali, Italia ja Kreikka. Muutkin yhdistelmät ovat mahdollisia. Esimerkiksi Etelä-Koreassa sekä työttömyysaste että työllisyysaste ovat matalia.

Harjoitus 9.1 Työllisyys, työttömyys ja osallistuminen

  1. Valitse kaksi maata ja laske niiden työllisyysaste, työttömyysaste ja osallistumisaste Kansainvälisen työjärjestön ILOSTAT-tietokannan tiedoista.
  2. Kuvaile maiden tunnuslukujen eroja. Vertaa niitä myös Espanjan ja Norjan lukuihin. Esitä tunnusluvut visuaalisesti käyttämällä esimerkiksi taulukkolaskentaohjelmiston kaaviotoimintoa. Perustele esitystapasi.
  3. Kun olet opiskellut koko luvun 9, selitä maiden välisiä eroja luvussa kehitetyn työmarkkinamallin avulla. Varaudu hankkimaan tehtävää varten lisätietoja maiden työmarkkinoista.

Kysymys 9.2 Valitse oikeat vastaukset

Mikä seuraavista väittämistä pitää paikkansa?

  • osallistumisaste = työlliset ÷ työvoima
  • työttömyysaste = työttömät ÷ työikäinen väestö
  • työllisyysaste = työlliset ÷ työikäinen väestö
  • työllisyysaste + työttömyysaste = 1
  • osallistumisaste = työvoima ÷ työikäinen väestö
  • työttömyysaste = työttömät ÷ työvoima
  • Työttömyysaste lasketaan juuri näin.
  • työttömyysaste = työttömät ÷ työvoima, kun taas työllisyysaste = työlliset ÷ työikäinen väestö. Summaksi ei tule 1, sillä luvuilla on eri nimittäjät.

9.3 Palkanasetantakäyrä: työllisyys ja reaalipalkat

Seuraavaksi rakennamme työmarkkinoita kuvaavan mallin, jonka avulla selitämme työttömyysasteen vaihtelua maiden tai ajanjaksojen välillä. Laajennamme näkökulmaa luvun 6 yksittäisestä yrityksestä koko kansantalouteen ja pohdimme, miten työttömyysasteen vaihtelu vaikuttaa työnantajien asettamaan palkkaan.

Kuviossa 9.4 vaaka-akselilla on työikäisen väestön osuus, jonka maksimiarvo on 1. Pystyakselilla on koko talouden reaalipalkka.

Kuvio 9.4 Palkanasetantakäyrä: kansantalouden tehokkuuspalkat ja työttömyys.

Palkanasetantakäyrä

Ylöspäin kaartuva käyrä on palkanasetantakäyrä.

Voiton maksimoiva palkka korkean työttömyyden vallitessa

Kun työttömyysaste on 12 prosenttia, työntekijöiden reservaatiopalkka on pieni ja työntekijät työskentelevät ahkerasti jo suhteellisen pienellä palkalla. Silloin yritysten voiton maksimoiva palkka on pieni.

Voiton maksimoiva palkka matalan työttömyyden vallitessa

Kun työttömyysaste on viisi prosenttia, työntekijöiden reservaatiopalkka on suuri eivätkä he panosta työhönsä riittävästi, ellei heille makseta hyvää palkkaa. Silloin yritysten voiton maksimoiva palkka on suurempi.

Nash-tasapaino
Strategioiden joukko, jossa jokaisen pelaajan strategia on paras vaste muiden strategioihin.

Kuvion ylöspäin kaartuva käyrä on nimeltään palkanasetantakäyrä. Se perustuu työntekijän parhaan vasteen funktioon ja ilmaisee tuon funktion tavoin matemaattisesti jos-lauseen: jos työttömyysaste on x, Nash-tasapainossa palkka on w. Toisin sanoen: jos työttömyysaste on x, lopputuloksena on palkka w, kun palkan asettavat työnantajat ja työpanoksestaan päättävät työntekijät pyrkivät molemmat omalta kannaltaan parhaaseen tulokseen.

Näin on siksi, että monista yrityksistä muodostuvan kansantalouden palkanasetantakäyrä seuraa suoraan työnantajien palkanasetantapäätöksestä ja työntekijöiden työpanospäätöksestä, joita mallinsimme luvussa 6.

Kuvio 9.5 havainnollistaa, miten jos-lause toteutuu. Kuviossa on yhdistetty kansantalouden palkanasetantaa esittävä kuvio 9.4 ja yrityksen palkkapäätöstä esittävä kuvio 6.6. Ylemmässä kaaviossa näkyvät työntekijän parhaan vasteen käyrät, kun työttömyysaste on 12 prosenttia tai viisi prosenttia. Luvussa 6 totesimme, että korkea työttömyysaste laskee reservaatiopalkkaa, koska työpaikkansa menettävällä työntekijällä on odotettavissaan pitkä työttömyysjakso. Se heikentää työntekijän neuvotteluvoimaa ja siirtää parhaan vasteen käyrää vasemmalle. Piste F kuvaa reservaatiopalkkaa, kun työttömyysaste on 12 prosenttia. Työnantajan voitto maksimoituu pisteessä A, jossa palkka on pieni (wP).

Kuvio 9.5 Palkanasetantakäyrän johtaminen työttömyysastetta vaihtelemalla.

Merkitään piste A alempaan kaavioon. 12 prosentin työttömyysasteen kohdalla kulkeva katkoviiva kertoo, että palkaksi asetetaan wP. Oletamme, että työvoima on vakio. Vaaka-akselilla on työllisten työntekijöiden määrä N. Oikealle kuljettaessa työllisyys kasvaa ja työttömyysaste laskee.

Määritetään seuraavaksi täsmälleen samaan tapaan voiton maksimoiva palkka selvästi matalammalle viiden prosentin työttömyysasteelle. Tällä työttömyystasolla sekä reservaatiopalkka että työnantajan asettama palkka ovat suurempia. Sitä kuvaa piste B. Näin saadaan toinen piste alemman kaavion palkanasetantakäyrälle.

Johdimme palkanasetantakäyrän osana tehokkuuspalkkamallia, joka kuvaa työntekijöiden ja yrityksen omistajien (johtajien) vuorovaikutusta palkanasetannassa ja työpanoksen tason valinnassa. Palaamme malliin uudelleen, kun tarkastelemme, miten politiikka pyrkii vaikuttamaan kansantalouden työttömyyden tasoon. Tämän luvun loppupuolella sekä luvuissa 16 ja 17 pohdimme, miten ammattiliitot voivat vaikuttaa palkanasetantaan ja sitä kautta työmarkkinoiden toimintaan.

Palkanasetantakäyriä on arvioitu monille maille. David Blanchflowerin ja Andrew Oswaldin artikkeli kertoo, miten se tapahtuu.

Kuviossa 9.6 on Yhdysvaltain arvioitu palkanasetantakäyrä. Vaaka-akselilta voi lukea suoraan työttömyysasteen; asteikko laskee vasemmalta oikealle. Taloustieteilijät johtavat koko maan palkanasetantakäyrän paikallisista työttömyys- ja palkkatiedoista.

Kuvio 9.6 Yhdysvaltain talouden estimoitu palkanasetantakäyrä vuosina 1979–2013.

Käyrän estimoinut Stephen Machin (UCL, 2015) Current Population Survey ‑tilaston Outgoing Rotation Groups ‑mikroaineistosta vuosilta 1979–2013.

Harjoitus 9.2 Palkanasetantakäyrän siirtymät

  1. Kertaa luvusta 6 oppimaasi. Piirrä työntekijän parhaan vasteen käyrä ja palkanasetantakäyrä taulukossa kuvatuissa tapauksissa ja selitä lyhyesti, miksi palkanasetantakäyrä siirtyy. Anna toisesta ja kolmannesta tapauksesta esimerkki tosielämän työpaikasta.
  2. Selitä, miksi työttömyysasteen nousu siirtää parhaan vasteen käyrää muttei palkanasetantakäyrää.
Muutos Palkanasetantakäyrä siirtyy
Työttömyyskorvaus laskee alaspäin
Uusi valvontalaite paljastaa laiskottelevat työntekijät alaspäin
Työnteon haitta pienenee alaspäin

Kysymys 9.3 Valitse oikeat vastaukset

Kuviossa 9.5 on esitetty palkanasetantakäyrä ja selitetty, miten se johdetaan työntekijöiden parhaan vasteen funktiosta ja työpanoksen hintaa kuvaavista työnantajien samakustannussuorista.

Deriving the wage-setting curve: Varying the unemployment rate in the economy.

Mitä kuviosta voi päätellä?

  • Työttömyyskorvauksen leikkaus siirtää parhaan vasteen funktiota vasemmalle ja nostaa palkanasetantakäyrää.
  • Jos työttömyyden odotettu kesto pitenee, parhaan vasteen funktio siirtyy oikealle, jolloin palkanasetantakäyrä nousee.
  • Palkanasetantakäyrä on matalampi sellaisissa maissa, joissa työttömyyteen liittyy häpeäleima.
  • Jos työikäinen väestö supistuu äkisti esimerkiksi suurten ikäluokkien eläköityessä, palkanasetantakäyrä siirtyy alaspäin.
  • Työttömyyskorvauksen leikkaus siirtää parhaan vasteen funktiota vasemmalle. Silloin tiettyä työttömyysastetta vastaava tasapainopalkka laskee ja palkanasetantakäyrä laskee.
  • Jos työttömyyden odotettu kesto pitenee, parhaan vasteen funktio siirtyy vasemmalle ja palkanasetantakäyrä laskee.
  • Jos työttömyyteen liittyy yhteiskunnassa häpeäleima, työntekijän parhaan vasteen funktio siirtyy vasemmalle. Se laskee tiettyä työttömyysastetta vastaavaa tasapainopalkkaa, jolloin palkanasetantakäyrä on matalampi.
  • Jos työnhakijoiden ja työpaikkojen tasapaino kallistuu työntekijöille edulliseen suuntaan, työntekijöiden parhaan vasteen funktio siirtyy oikealle, jolloin palkanasetantakäyrä siirtyy ylöspäin.

9.4 Yrityksen työhönottopäätös

Perehdymme tässä alaluvussa työmarkkinamallin toiseen osaan eli hinnanasetantakäyrään tarkastelemalla, miten yritys päättää työntekijöidensä lukumäärän ja miten lukumäärä riippuu yrityksen tuotantomäärästä. Tuotantomäärä riippuu siitä, kuinka paljon tuotteita yritys saa myydyksi. Myyntimäärä riippuu vuorostaan yrityksen veloittamasta hinnasta.

Yrityksen päätös syntyy mallissamme kolmen osaston vuorovaikutuksesta: henkilöstöosaston, markkinointiosaston ja tuotanto-osaston. Yritys käyttää vain yhtä panosta eli työtä, jolloin sen ainoa kustannus on palkka. Yksinkertaistamme päätöstilannetta vielä lisää ja oletamme, että yhdessä tunnissa voidaan tuottaa yksi yksikkö, jolloin työn keskituotos λ = 1. Yrityksen maksama palkka W on siis yhden tuotetun yksikön kustannus yrityksen toimintamaan valuutassa. Huomaa, että W on nimellispalkka. Reaalipalkkaa merkitsemme pienellä kirjaimella w.

Päätösprosessi on tiivistetty kuvion 9.7 taulukkoon.

Osasto …tietää …ja päättää sen perusteella
Henkilöstöosasto Muiden yritysten hinnat, palkat ja työllistetyt työntekijät Nimellispalkan W
Markkinointiosasto Yllä mainittujen lisäksi yrityksen kysyntäfunktion Tuotoksen hinnan p
Tuotanto-osasto Yllä mainittujen lisäksi työn tuottavuuden ja yrityksen mahdollisen myyntimäärän Työntekijämäärän n

Kuvio 9.7 Yrityksen osastot tekevät työhönottopäätöksen.

työn tuottavuus
Kokonaistuotanto jaettuna työtuntien määrällä tai muulla panoksena käytetyn työn mittarilla.

Ensin henkilöstöosasto asettaa työntekijöitä motivoivan palkan, sen jälkeen markkinointiosasto tekee oman päätöksensä kahdessa vaiheessa. Yritys voi päättää tuotteensa hinnan muttei myyntimäärää, joka riippuu siitä, miten paljon tuotetta myydään milläkin hinnalla yrityksen kysyntäkäyrän mukaan. Niinpä markkinointiosasto selvittää ensin hinnan p ja määrän q mahdolliset yhdistelmät luvun 7 tapaan. Näitä yhdistelmiä kuvaa yrityksen kysyntäkäyrä, joka riippuu muiden yritysten tuotantomääristä, hinnoista ja palkoista sekä muista kansantalouden kysyntätasoon vaikuttavista tekijöistä.

Seuraavaksi markkinointiosasto valitsee kysyntäkäyrältä pisteen arvioimalla kuviosta 9.8, miten kannattavia eri hinnan ja määrän yhdistelmät ovat. Sen jälkeen se piirtää samavoittokäyrät käyttämällä henkilöstöosaston asettamaa nimellispalkkaa W. Nämä käyrät näkyvät kuviossa 9.8. Samavoittokäyrä kuvaa kaikkia hinnan ja määrän yhdistelmiä, jotka tuottavat tietyn voiton, kun palkka pysyy samana. Voitto kasvaa siirryttäessä origosta poispäin: hinnat nousevat ja määrät kasvavat. Kertauksen vuoksi:

Kuten luvussa 7, voitto maksimoituu pisteessä B, jossa kysyntäkäyrä sivuaa yhtä samavoittokäyristä. Markkinointiosasto asettaa siis hinnaksi p* ja laskee, että yritys pystyy myymään tuotteitaan q* yksikköä.

Kuvio 9.8 Yrityksen voiton maksimoiva hinta, määrä ja työllistetyt työntekijät.

Maksimivoitot

Voitot maksimoituvat pisteessä B, jossa yrityksen kysyntäkäyrä sivuaa yhtä samavoittokäyristä.

Yrityksen hintapäätös

Hintapäätös määrää, miten yrityksen tulot jakautuvat voittoihin ja palkkoihin.

Kun yritys myy q* hyödykettä hintaan p*, sen tulot ovat yhteensä p*q*. Kuviosta kannattaa huomata, että yrityksen asettama hinta ratkaisee samalla, miten sen tulot jakautuvat voittoihin ja palkkoihin. Jako perustuu suhteelliseen voittomarginaaliin (p − W)/p tai toisin kirjoitettuna 1 − (W/p). Luvussa 7 totesimme, että voittomarginaali on suuri, jos kysyntäkäyrä ei ole joustava eli kilpailua on vähän.

Tuotanto-osasto tietää, että jokainen tunti työntekijän aikaa tuottaa yhden yksikön hyödykettä sillä työtahdilla, johon työsuhteen ylituotto ja irtisanomisen uhka työntekijöitä kannustavat. Siispä tuotanto-osasto hankkii n* työntekijän työajan, jossa n* = q*. Tässä on yrityksen (hyvin pelkistetty) tuotantofunktio.

Ennen kuin jatkat seuraavaan alalukuun, pohdi, miten tässä kuvattu malli selittää yrityksen toimia esimerkiksi pisteessä A. Markkinointiosasto havaitsisi, että yrityksen voitot jäävät laihoiksi, koska piste A sijaitsee alemmalla samavoittokäyrällä kuin piste B. Markkinointiosasto korottaisi hintaa ja ilmoittaisi tuotanto-osastolle, että tuotantoa on supistettava. Jos taas yritys olisi pisteessä C, markkinointiosasto alentaisi hintaa ja pyytäisi tuotanto-osastoa tuottamaan lisää, jotta yritys pystyisi vastaamaan odotettavissa olevaan myynnin lisäykseen.

Kysymys 9.4 Valitse oikeat vastaukset

Kuvioon 9.8 on piirretty markkinoiden kysyntäkäyrä ja yrityksen samavoittokäyrät. Mikä seuraavista väittämistä pitää kuvion mukaan paikkansa?

  • Kysyntäkäyrän kulmakerroin on yrityksen rajasubstituutiosuhde.
  • Yrityksen kannalta piste A on parempi kuin piste C, koska pisteessä A tuotanto on suurempi.
  • Kun yritys on päättänyt voiton maksimoivan hinnan p*, se asettaa nimellispalkkatason.
  • Jos yritys tuottaa pisteessä C, se voi kasvattaa voittojaan myymällä suuremman määrän halvempaan hintaan.
  • Yrityksen rajasubstituutiosuhde kertoo, miten paljon yritys voi laskea yhden myydyn lisäyksikön hintaa niin, että voitto pysyy ennallaan. Se on samavoittokäyrän kulmakerroin.
  • Pisteet A ja C ovat samalla samavoittokäyrällä, joten ne ovat yrityksen näkökulmasta samanveroisia.
  • Henkilöstöosasto päättää ensin palkan, vasta sen jälkeen markkinointiosasto päättää hinnan.
  • Voitto maksimoituu pisteessä B, jossa yritys valmistaa enemmän tuotteita halvempaan hintaan kuin pisteessä C.

9.5 Hinnanasetantakäyrä: palkat ja voitot koko kansantaloudessa

Kun yritys hintaa asettaessaan lisää palkkakustannustensa päälle voittomarginaalin, samalla hinta tuotettua yksikköä kohti jakautuu voittoon yksikköä kohti ja palkkakustannukseen yksikköä kohti (kuvio 9.8). Kun kaikki yritykset asettavat hintansa tällä tavoin, kansantalouden tuotanto työntekijää kohti – työn tuottavuus tai työvoiman keskituotos, jota merkitään kreikan kirjaimella lambda, λ – jakautuu reaalivoittoon työntekijää kohti Π/P ja reaalipalkkaan W/P (kuvio 9.9).

Kuvio 9.9 esittää yritysten hinnanasetantapäätösten tuleman kansantalouden tasolla. Merkitsemme koko talouden hintatasoa isolla kirjaimella P. Kuvion ylin vaakasuora kuvaa yritysten reaalituloja työntekijää kohti eli työvoiman keskituotosta. Sen alapuolella on hinnanasetantakäyrä, joka ei kaaviossamme näytä kovinkaan käyrältä: hinnanasetantakäyrä on pelkkä luku, joka kertoo, mikä reaalipalkan taso seuraa yritysten kustannuksiinsa lisäämästä voittomarginaalista, kun kaikki yritykset asettavat voiton maksimoivan hinnan. Voittomarginaalia vastaava reaalipalkan arvo ei riipu työllisyydestä, joten sitä vastaa kuviossa 9.9 vaakasuora viiva, jonka korkeus on wHA.

Kuvio 9.9 Hinnanasetantakäyrä.

Kuvioissa 9.9 ja 9.10 hinnanasetantakäyrän piste B kuvaa tulemaa kansantalouden tasolla, kun yritykset asettavat voiton maksimoivan hinnan.

Kuvio 9.10 Hinnanasetantakäyrä.

Piste A

Piste A on hinnanasetantakäyrän yläpuolella, jolloin reaalipalkka ylittää yrityksen voiton maksimoivaa voittomarginaalia vastaavan tason. Jos reaalipalkka on liian suuri, voittomarginaali jää liian pieneksi.

Piste B

Yritys korottaa hintaansa päästäkseen pisteeseen B, jossa voitot ovat suuremmat. Hinnankorotus tarkoittaa, että yritys myy vähemmän tuotteita. Koska sama toistuu kaikissa yrityksissä, kokonaistyöllisyys vähenee.

Piste C

Hinnanasetantakäyrän alapuolella pisteessä C yritykset laskevat hintojaan ja palkkaavat lisää työntekijöitä.

Voiton maksimoiva hinta

Piste B vastaa voiton maksimoivaa hintaa ja voittomarginaalia. Pisteissä A ja C yritysten yhteenlasketut voitot jäävät pienemmiksi, kun ne kohtaavat kuvion 9.8 kysyntäkäyrän kansantalouden vallitsevalla kysyntätasolla.

Katso kuvion 9.10 pistettä A (joka vastaa kuvion 9.8 pistettä A). Kuviosta 9.10 voit tutkia vaiheittain, miksi yritys korottaa hintaansa päästäkseen kohti pistettä B ja suurempia voittoja. Hinnankorotusta ja työllisyyden vähenemistä kuvaa pisteestä A lähtevä nuoli, joka osoittaa alavasemmalle. Nuolen suunta on alaspäin, koska hinnankorotuksesta seuraa reaalipalkan eli hinnalla jaetun nimellispalkan lasku. Nuolen suunta on vasemmalle, koska hinnankorotuksesta seuraa tuotannon ja työllisyyden lasku.

Harjoitus 9.3 Hinnanasetantakäyrä

Selitä omin sanoin kuvion 9.8 kaaviota hyödyntämällä, miksi hintojen voi odottaa laskevan ja työllisyyden lisääntyvän, jos talous olisi kuvion 9.10 pisteessä C (tapahtuisi päinvastoin kuin pisteessä A).

Hinnanasetantakäyrän yläpuolella, esimerkiksi kuvion 9.9 pisteessä A, yritykset siis korottavat hintojaan ja työllistävät vähemmän. Hinnanasetantakäyrän alapuolella yritykset taas laskevat hintojaan ja palkkaavat lisää työntekijöitä, kuten pisteessä C. Kun koko kansantalouden kysyntä pysyy ennallaan, yritysten hinnoittelu- ja työhönottokäyttäytyminen vie taloutta kohti sellaista hinnanasetantakäyrän pistettä, jossa työllisyys ja reaalipalkka asettuvat pistettä B vastaavalle tasolle.

Mikä ratkaisee hinnanasetantakäyrän korkeuden? Jos huomioimme talouspolitiikan mahdollisuudet, korkeuteen voi vaikuttaa monikin tekijä, joita käsittelemme myöhempänä tässä luvussa. Valtiovallan väliintulon lisäksi hinnanasetantakäyrään vaikuttaa aivan ratkaisevasti kaksi tekijää:

Voit perehtyä hinnanasetantakäyrään tarkemmin tämän alaluvun Numeronmurskaus-osiossa.

Kysymys 9.5 Valitse oikeat vastaukset

Kuvioon on piirretty hinnanasetantakäyrä. Mikä seuraavista väittämistä pitää kuvion mukaan paikkansa?

  • Pisteessä A voittomarginaali on liian suuri, jolloin yritys korottaa hintaa. Korotus pienentää tuotteen kysyntää ja vähentää työllisyyttä, jolloin siirrytään kohti pistettä B.
  • Pisteessä C reaalipalkka on liian pieni ja voittomarginaali liian suuri. Yritys voi silloin kasvattaa voittojaan alentamalla hintaa ja palkkaamalla lisää työntekijöitä.
  • Kilpailun kiristyminen laskee hinnanasetantakäyrää.
  • Työn tuottavuuden kasvu laskee hinnanasetantakäyrää jokaisella voittomarginaalin arvolla, jolloin reaalipalkka laskee.
  • Pisteessä A reaalipalkka on liian suuri, joten voittomarginaali on liian pieni. Väittämän loppuosa pitää paikkansa.
  • Voitto maksimoituu pisteessä B. Yritys voi silloin kasvattaa voittojaan, jos se siirtyy pisteestä C pisteeseen B laskemalla hintojaan (jolloin voittomarginaali pienenee ja reaalipalkka nousee) ja palkkaamalla lisää työntekijöitä.
  • Kilpailun kiristyminen pienentää voittomarginaalia. Tällöin voitto työntekijää kohti laskee. Sen seurauksena hinnat laskevat koko taloudessa, jolloin reaalipalkat nousevat, mikä siirtää hinnanasetantakäyrää ylöspäin.
  • Työn tuottavuuden kasvu tarkoittaa, että työn keskituotosta kuvaava käyrä nousee. Se merkitsee hinnanasetantakäyrän nousua kaikilla voittomarginaalin arvoilla, jolloin reaalipalkka nousee.

Numeronmurskaus Hinnanasetantakäyrä

Osoitamme, miten kansantalouden hinnanasetantakäyrä muodostuu yksittäisten yritysten päätösten seurauksena. Todistus etenee vaiheittain.

Vaihe 1: Yritys asettaa hinnan

Keskitymme olennaiseen ja oletamme, että palkat ovat yrityksen ainoa kustannus. Jätämme mallista pois esimerkiksi työntekijöiden tuotannossa käyttämien investointihyödykkeiden vaihtoehtoiskustannuksen. Merkitsemme työn tuottavuutta kreikan kirjaimella lambda, λ. Oletamme, että yksi työntekijä tuottaa keskimäärin λ yksikköä eikä keskituotos riipu yrityksen työntekijöiden määrästä. Yritys maksaa työntekijöilleen palkkaa W euroa. Työn tuottavuutta ja palkkaa voi mitata tuntia, päivää tai vuotta kohti. Tämän kirjan esimerkkilaskelmissa käytetään yleensä tuntipalkkaa ja tuottavuutta tuntia kohti.

Työn yksikkökustannus on palkka, jolla saa yhden hyödykeyksikön tuottamiseen tarvittavan työpanoksen. Se määritellään seuraavasti:

Jos esimerkiksi W = 30 euroa ja λ = 10, työn yksikkökustannus on 3 euroa eli 30 euroa / 10 yksikköä = 3 euroa yksiköltä.

Luvussa 7 totesimme, että yrityksen hinnanasetannassa suhteellinen voittomarginaali on kääntäen verrannollinen yrityksen kysyntäkäyrän joustoon:

Olemme olettaneet rajakustannukset yhtä suuriksi kuin keskikustannukset: MC = AC. Tällöin suhteellinen voittomarginaali on yksinkertaisesti yrityksen voiton osuus hyödykkeen hinnasta. Yrityksen kysyntäkäyrä on sitä joustavampi, mitä enemmän yritys kohtaa kilpailua. Mitä suurempi jousto, sitä matalampi hinta ja sitä pienempi voittomarginaali. Merkitsemme suhteellista voittomarginaalia kreikan kirjaimella myy, μ:

Oletuksistamme seuraa, että yrityksen rajakustannus (ja keskikustannus) on työn yksikkökustannus W/λ. Tällöin voimme sanoa yrityksen asettavan hintansa p siten, että

Järjestelemme yhtälön termit uudelleen ja kerromme molemmat puolet termillä λ:

Sanoin ilmaistuna:

Kun yritys asettaa voiton maksimoivan hinnan, tuotanto työntekijää kohti jakautuu työntekijöille palkkoina maksettavaan osuuteen ja omistajille voittoina jaettavaan osuuteen.

Vaihe 2: Kansantalouden hintataso ja reaalipalkka

Työntekijän näkökulmasta reaalipalkka mittaa sitä, miten suuren osuuden tyypillisestä kulutuksestaan hän pystyy ostamaan tunnin työnteosta saamillaan tuloilla. Koska hän kuluttaa paljon erilaisia tavaroita ja palveluita, osuus riippuu työnantajayrityksen hintojen lisäksi kansantalouden muiden yritysten asettamista hinnoista. Merkitsemme työntekijän kuluttamien tavaroiden ja palveluiden keskihintaa P, joka on yksittäisten yritysten asettamien hintojen p keskiarvo.

Reaalipalkka on nimellispalkka jaettuna talouden hintatasolla P.

Vaihe 3: Voitot, palkat ja hinnanasetantakäyrä

Oletamme, että kansantalous muodostuu yrityksistä, jotka kohtaavat samanlaisen kilpailutilanteen kuin äsken tarkastelemamme yksittäinen yritys. Tämä tarkoittaa, että vaiheessa 1 muotoilemamme hinnanasetantaongelma koskee kansantalouden kaikkia yrityksiä. Voimme ratkaista koko kansantalouden reaalipalkan samasta hinnanasetantayhtälöstä:

Sanoin ilmaistuna:

Tämä on hinnanasetantakäyrän mukainen palkka.

9.6 Kansantalouden palkat, voitot ja työttömyys

Kun piirrämme kuvion 9.11 hinnanasetantakäyrän kanssa samaan kaavioon palkanasetantakäyrän, saamme kuvan työmarkkinoiden molemmista puolista.

Kuvio 9.11 Työmarkkinoiden tasapaino.

Kaikki palkanasetantakäyrän alapuolisen violetin alan pisteet saavat merkinnän ei työntekoa, koska niissä reaalipalkka on niin pieni, ettei se kannusta työntekijöitä työntekoon. Silloin töitä ei tehdä eikä voittoja kerry, jolloin kukaan ei palkkaa ketään. Jos reaalipalkka jää palkanasetantakäyrän alle, pitkällä aikavälillä ainoa mahdollinen tulema on nollatyöllisyys. Violetin alan pisteet eivät ole mahdollisia.

Työmarkkinat saavuttavat tasapainon palkanasetantakäyrän ja hinnanasetantakäyrän leikkauspisteessä. Piste on Nash-tasapaino, koska kaikki osapuolet saavat parhaan mahdollisen tuloksen, kun kaikkien muiden toimet huomioidaan. Jokainen yritys asettaa nimellispalkan pisteeseen, jossa samakustannussuora sivuaa parhaan vasteen funktiota (katso luku 6). Sen jälkeen yritykset asettavat hinnan, jolla voitto maksimoituu (katso luku 7). Koko kansantaloudessa palkanasetantakäyrän ja hinnanasetantakäyrän leikkauspisteeseen X pätee seuraava:

Työttömyys on työmarkkinatasapainon ominaisuus

Osoitimme äsken, että työmarkkinoiden Nash-tasapainossa voi esiintyä työttömyyttä.

työmarkkinatasapaino
Reaalipalkan ja työllisyyden yhdistelmä, joka toteutuu palkanasetantakäyrän ja hinnanasetantakäyrän leikkauspisteessä. Työmarkkinatasapaino on Nash-tasapaino, koska työntekijät tai työnantajat eivät pysty parantamaan tulostaan toimimalla toisin. Katso myös: tasapainotyöttömyys, vakaan inflaation työttömyysaste.
tasapainotyöttömyys
Työtä vailla olevien työnhakijoiden lukumäärä palkanasetantakäyrän ja hinnanasetantakäyrän leikkauspisteessä. Tasapainotyöttömyys on Nash-tasapaino, koska työntekijät tai työnantajat eivät pysty parantamaan tulostaan toimimalla toisin. Katso myös: vastentahtoinen työttömyys, suhdannetyöttömyys, palkanasetantakäyrä, hinnanasetantakäyrä, vakaan inflaation työttömyysaste.
liikatarjonta
Tilanne, jossa hyödykkeen tarjonta ylittää käyvällä hinnalla kysynnän. Katso myös: liikakysyntä.

Seuraavaksi osoitamme luvun 6 päättelyketjua hyödyntäen, miksi työmarkkinatasapainossa esiintyy aina työttömyyttä. Sitä kutsutaan tasapainotyöttömyydeksi.

Työttömyys tarkoittaa, että jotkut hakevat työtä mutteivät saa sitä. Sanotaan myös, että työmarkkinoilla on liikatarjontaa: työn kysyntä on pienempi kuin vallitsevalla palkkatasolla työhön suostuvien työntekijöiden lukumäärä. Tässä alaluvussa käsittelemme työn tarjontakäyrää ja perustelemme sen avulla, miksi työmarkkinatasapainossa esiintyy aina työttömyyttä.

Mallissamme työn tarjontakäyrä oletetaan pystysuoraksi, jolloin palkkojen noususta ei seuraa, että yhä useampi työntekijä tarjoutuisi tekemään lisää töitä. Kun palkat nousevat, jotkut haluavat pidentää työaikaansa (ja saavat haluamansa), toiset taas haluavat lyhentää työaikaansa (ja saavat myös haluamansa). Muistat ehkä luvusta 3, että palkankorotuksen substituutiovaikutus ohjaa valitsemaan pidemmän työajan ja vähemmän vapaa-aikaa, mutta palkankorotuksen tulovaikutus voi syrjäyttää sen. Käytämme yksinkertaisuuden nimissä tarjontakäyrää, jossa palkka ei vaikuta työn tarjontaan. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä. Malli ei muuttuisi, vaikka palkkojen nousu lisäisi tai vähentäisi työnhakijoiden lukumäärää. Voit todeta sen itse sovittamalla kuvioon 9.11 erimuotoisia työn tarjontakäyriä.

Miksi työmarkkinatasapainossa on aina jonkin verran vastentahtoista työttömyyttä?

Samaan lopputulokseen pääsee myös tarkastelemalla kuviota 9.11. Kun palkanasetantakäyrä lähenee työn tarjontasuoraa, käyrä nousee jyrkästi. Se ylittää sekä hinnanasetantakäyrän että työn tuottavuuden kuvaajan. Tämä mallin piirre paljastaa, että työttömyyttä vähentävällä politiikalla on rajansa. Jos työttömyys onnistutaan politiikalla kitkemään miltei kokonaan, työnantajien paras vaihtoehto olisi mallissamme nostaa palkat niin korkeiksi, että ne söisivät voitot kokonaan ja yritykset joutuisivat lopettamaan toimintansa.

Harjoitus 9.4 Onko työmarkkinatasapaino todella Nash-tasapaino?

Mallimme mukaan työttömät eivät eroa työllisistä mitenkään, paitsi ehkä kehnon tuurinsa puolesta. Kuvittele olevasi työnantaja. Puheillesi tulee työtön työnhakija, joka lupaa tehdä töitä yhtä ahkerasti kuin nykyiset työntekijäsi mutta hieman pienemmällä palkalla.

  1. Mitä vastaat työnhakijalle?
  2. Antaako vastauksesi osviittaa siitä, miksi Nash-tasapainossa on välttämättä työttömyyttä?

Kysymys 9.6 Valitse oikeat vastaukset

Kuvio 9.11 esittää rakentamaamme työmarkkinamallia. Kuvittele, että yritysten kohtaama kilpailu vähenee. Mitä siitä mallimme mukaan seuraa?

  • Hinnanasetantakäyrä siirtyy ylöspäin.
  • Palkanasetantakäyrä siirtyy alaspäin.
  • Tasapainotilan reaalipalkka pienenee.
  • Työttömyys vähenee.
  • Kilpailun väheneminen kasvattaa voittomarginaalia. Se vähentää työntekijöiden osuutta tuotannosta ja pienentää siten reaalipalkkaa. Näin ollen hinnanasetantakäyrä siirtyy alaspäin.
  • Palkanasetantakäyrä riippuu työvoiman tarjonnasta. Siispä sille ei tapahdu mitään.
  • Kilpailun väheneminen siirtää hinnanasetantakäyrää alaspäin. Palkanasetantakäyrä taas pysyy ennallaan. Näin ollen tasapainopiste eli käyrien leikkauspiste siirtyy alaspäin ja vasemmalle, jolloin reaalipalkka pienenee ja työttömyys lisääntyy.
  • Kun hinnanasetantakäyrä siirtyy alaspäin, käyrien leikkauspiste siirtyy palkanasetantakäyrällä alaspäin pisteeseen, jossa työttömyyttä on enemmän.

Kysymys 9.7 Valitse oikeat vastaukset

Jos reaalipalkka nousee, mitä seuraavista tapahtuu yksittäisen työntekijän työn tarjonnalle?

  • Tulovaikutuksesta seuraa, että työntekijä lisää työn tarjontaansa.
  • Substituutiovaikutuksesta seuraa, että työntekijä lisää vapaa-ajan kulutustaan.
  • Tulovaikutus ja substituutiovaikutus voimistavat aina toinen toistaan, jolloin työn tarjonta kasvaa.
  • Jos palkkataso on korkea, tulovaikutus voittaa substituutiovaikutuksen, jolloin työn tarjonta pienenee.
  • Reaalipalkan noustessa työntekijä kokee rikastuvansa. Se ohjaa vähentämään työntekoa, joten tulovaikutus on negatiivinen.
  • Reaalipalkka on vapaa-ajan kulutuksen hinta. Kun palkka nousee, vapaa-aika kallistuu verrattuna hyödykkeiden kulutukseen, jonka työntekijä rahoittaa palkallaan. Se ohjaa työntekijää vaihtamaan vapaa-ajan kulutusta hyödykkeiden kulutukseen, jolloin vapaa-aika vähenee ja työn tarjonta kasvaa.
  • Tulo- ja substituutiovaikutus vaikuttavat aina vastakkaisiin suuntiin. Matalalla palkkatasolla työn tarjonta lisääntyy, korkealla palkkatasolla vähenee.
  • Tulovaikutus on negatiivinen ja substituutiovaikutus positiivinen, joten ne ovat aina vastakkaiset. Jos palkkataso on korkea, tulovaikutus ylittää substituutiovaikutuksen, jolloin työntekijä vähentää työn tarjontaansa (hän tienaa mielestään jo tarpeeksi).

9.7 Työttömyys ja tavaroiden ja palveluiden kysyntä

Tämän luvun alussa kerrottiin isä ja poika Doug ja Rob Greysta, jotka työskentelevät Australian kaivannaisteollisuudessa. Heidän työelämänsä nousut ja laskut seurailivat Australian kansantalouden nousu- ja laskukausia. Kaivannaisalan noususuhdanne nostatti suuria kaivoslaitoksia Länsi-Australiaan, Queenslandiin ja Pohjoisterritorioon. Kun rakennushankkeet saatiin päätökseen, rautamalmin maailmanmarkkinahinta romahti, eikä uusia kaivoksia, satamia tai käsittelylaitoksia enää pantu alulle. Kuviosta 9.1 näimme, että rautamalmin maailmanmarkkinahinnan pudotessa työttömyys kääntyi kasvuun.

Työttömyys lisääntyi, koska työn kysyntä supistui kaivosalalla ja siihen liittyvissä palveluissa. Kaivannaisten kysynnän lisäksi supistui myös niiden tavaroiden ja palveluiden kysyntä, joita Greyn perhe ja muut heidänlaisensa olisivat ostaneet, jos olisivat saaneet pitää työpaikkansa. Sen seurauksena tavaroiden ja palveluiden kysyntä laski koko kansantaloudessa, ja sen myötä laski työn johdettu kysyntä. Puhumme ”johdetusta kysynnästä” korostaaksemme sitä, että yritysten työn kysyntä riippuu yritysten tarjoamien tavaroiden ja palveluiden kysynnästä.

suhdannetyöttömyys
Tasapainotyöttömyyden ylittävä työttömyyden lisäys, joka johtuu taloussuhdanteen aiheuttamasta kokonaiskysynnän laskusta. Katso myös: tasapainotyöttömyys.

Koko kansantalouden kysyntää sanotaan kokonaiskysynnäksi. Se on kaikkien taloudessa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden yhteenlaskettu kysyntä kuluttajien, yritysten, valtion ja ulkomaisten ostajien keskuudessa. Kokonaiskysynnän laskusta johtuvaa työttömyyden lisäystä sanotaan suhdannetyöttömyydeksi (työttömyyden muodoista lisää luvussa 13).

Miltä suhdannetyöttömyys näyttää meidän työmarkkinamallissamme, ja miten se poikkeaa työmarkkinoiden Nash-tasapainon mukaisesta työttömyydestä?

työttömyys, vastentahtoinen
Henkilöstä, joka on vailla työtä mutta halukas ottamaan työtä vastaan samalla palkalla ja samanlaisissa työoloissa kuin kaltaisensa työlliset työntekijät. Katso myös: työttömyys.

Kuviossa 9.12 työmarkkinatasapainon työttömyyttä (piste X) ja kokonaiskysynnän laskusta johtuvaa työttömyyttä (piste B) verrataan vaihe vaiheelta. Pisteessä X työttömät työntekijät ovat vastentahtoisesti työttömiä, koska he olisivat halukkaita ottamaan työtä vastaan palkanasetantakäyrän ja hinnanasetantakäyrän leikkauspisteen mukaisella reaalipalkalla.

Myös pisteessä B työttömät työntekijät ovat vastentahtoisesti työttömiä. He olisivat halukkaita ottamaan vastaan työtä jopa pistettä B alemmalla reaalipalkalla, ja silti he työskentelisivät ahkerasti.

Kuvio 9.12 Tasapainotyöttömyys ja suhdannetyöttömyys.

Piste X

Pisteessä X työttömyys on työmarkkinatasapainoa vastaavalla tasolla. Tässä pisteessä työpaikan menetyksestä aiheutuu kustannuksia, joten työttömäksi jäävän työntekijän kannalta työttömyys on työpaikkaa huonompi vaihtoehto.

Piste B

Pisteessä B vastentahtoisesti työttömiä työnhakijoita on enemmän. Työttömyyden lisäys johtuu matalasta kokonaiskysynnästä. Tällaista työttömyyttä sanotaan suhdannetyöttömyydeksi.

Nash-tasapaino

Vastentahtoinen työttömyys pisteessä B saadaan laskemalla yhteen suhdannetyöttömyys ja tasapainotyöttömyys. Piste X on työmarkkinoiden Nash-tasapaino. Siinä kaikki toimijat saavat parhaan mahdollisen tuloksen, kun muiden toimet huomioidaan. Yksikään työntekijä tai yritys ei voisi parantaa asemaansa tekemällä toisin.

Pisteen X mukaista työttömyyttä kutsutaan tasapainotyöttömyydeksi. Entä pisteen B työttömyys? Vakiintuuko korkea suhdannetyöttömyys työmarkkinoilla pysyväksi tulemaksi, vai päästäänkö matalan kokonaiskysynnän aiheuttamasta työttömyydestä eroon yritysten ja työntekijöiden toimilla?

Piste B ei selvästikään ole Nash-tasapaino. Yrityksen henkilöstöosasto panisi varmasti merkille korkean työttömyysasteen ja toteaisi, että työntekijät saisi ahkeroimaan pienemmälläkin palkalla. Yritys pystyisi kasvattamaan voittojaan laskemalla palkkaa (kunhan palkka pysyy palkanasetantakäyrän yläpuolella), jolloin piste B ei voi olla Nash-tasapaino.

Pisteen B kaltainen tulema voi kuitenkin pysyä yllä pitkään, ellei työllisyyttä tueta politiikalla.

Mistä tämä johtuu? Katsotaan ensin, miten suhdannetyöttömyyden voi – sopivissa olosuhteissa – saada häviämään, jos kansantalouden kaikki henkilöstöosastot päättävät laskea palkkaa. Kuvitellaan, että talous on pisteessä B, jolloin kaikki yritykset ovat kuvion 9.8 pisteessä B tai sitä vastaavassa tilanteessa. Henkilöstöosaston aloitteesta käynnistyy tapahtumaketju:

Muutosta havainnollistaa kuvio 9.13. Henkilöstöosasto alentaa palkkoja, ja kustannusten laskun seurauksena markkinointiosasto alentaa hintaa maksimoidakseen voiton. Yritys siirtyy kysyntäkäyrällään oikealle, jolloin tuotanto ja työllisyys kasvavat.

Sitä, mihin asti yritys alentaa hintaansa, voi arvioida ajattelemalla, miltä yrityksen samavoittokäyrät näyttävät työn kustannusten laskettua. Kun kustannukset C laskevat, voitto on samavoittokäyrän jokaisessa pisteessä suurempi kuin ennen palkanalennusta, kuten luvussa 7 totesimme.

Mutta samavoittokäyrä myös jyrkkenee. Koska samavoittokäyrän kulmakerroin on (pC)/q, käyrä on esimerkiksi pisteessä B (q*, p*) jyrkempi, jos palkka on pienempi.

Kuviosta 9.13 näet, miten yritys sopeuttaa hintansa muutokseen.

Kuvio 9.13 Palkanalennuksen seurauksena yritys kasvattaa tuotantoaan ja työllistää lisää.

Uusi samavoittokäyrä

Pisteen B kautta kulkeva uusi samavoittokäyrä (joka vastaa alempaa palkkatasoa) on jyrkempi kuin kysyntäkäyrä. Yritys voi silloin parantaa tulostaan laskemalla hintaa ja siirtymällä kysyntäkäyrää pitkin alaspäin, jolloin se myy enemmän.

Maksimivoitot

Yritys jatkaa hinnanalennuksia, kunnes se pääsee kysyntäkäyrällä pisteeseen, jossa jokin uusista, tummansinisistä samavoittokäyristä sivuaa kysyntäkäyrää. Yrityksen voitto maksimoituu pisteessä X.

Miksei korjausmekanismi toimi?

Palkanalennukset ja hinnanalennukset voivat käynnistää korjausmekanismin, joka palauttaa talouden pisteestä B pisteeseen X. Tosielämän taloudessa suhdannetyöttömyys ei korjaannu näin kitkattomasti.1 Miksei mekanismi toimi?

Työntekijät vastustavat nimellispalkkojen alentamista

Henkilöstöosasto tietää mainiosti, ettei työntekijöiden nimellispalkkoja noin vain alenneta, koska silloin nykyisten työntekijöiden saama rahasumma pienenee vääjäämättä. Luvusta 6 opimme myös, että yritykset pelkäävät nimellispalkkojen leikkausten heikentävän työmoraalia ja lietsovan konflikteja yrityksen ja työntekijöiden välille. Siitä taas voisi seurata lakkoja, töissä hidastelua ja muuta vastarintaa, joka häiritsisi tuotantoprosessia. Näistä syistä henkilöstöosasto joutuu punnitsemaan palkanalennuksia tarkkaan.2

Hinnan- ja palkanalennukset eivät välttämättä lisää myyntiä ja työllisyyttä

Jotta työmarkkinatasapaino palautuisi pisteestä B pisteeseen X, kaikkien yritysten on korjattava palkkoja ja hintoja alaspäin. Vastineeksi yritysten ja kotitalouksien on lisättävä tavaroiden ja palveluiden kysyntäänsä niin paljon, että kansantalouden kysyntä (kokonaiskysyntä) palaa pisteeseen X. Yksittäisen yrityksen kohdalla hinnan lasku lisää myyntiä. Jos kuitenkin hinnat laskevat kautta kansantalouden, se voikin johtaa kulutuksen vähenemiseen, jolloin yritysten kysyntäkäyrät siirtyvät vasemmalle. Hintojen lasku saa kenties kotitaloudet lykkäämään kulutustaan, koska ne uumoilevat saavansa hyödykkeet myöhemmin halvemmalla. Se pahentaisi kulutuksen pudotusta. Palkkojen lasku voi samoin saada työntekijät tinkimään kulutuksestaan, jolloin kysyntä supistuu taas.

Jos siis kokonaiskysyntä on alamaissa, yritysten normaali voitontavoittelu ja kuluttajien normaali käyttäytyminen eivät kansantalouden tasolla takaa, että talous siirtyisi pisteestä B takaisin Nash-tasapainopisteeseen X.

Talouspolitiikan paikka

Pisteestä B on onneksi toinenkin paluureitti Nash-tasapainoon. Valtiovalta voi talouspolitiikalla lisätä julkisia menoja ja kasvattaa siten yritysten kohtaamaa kysyntää. Silloin yritykset toteaisivat pisteessä B tuottavansa alle voiton maksimoivan määrän, ja palkka-alennusten sijasta ne työllistäisivät lisää työntekijöitä. Talouden kokonaiskysyntää säätelevää politiikkaa käsitellään luvuissa 13–17.

Kuvio 9.14 esittää tällaista julkisten menojen lisäystä. Kuten aiemmissa kuvioissa, talous on aluksi pisteessä B kokonaiskysynnän laskun seurauksena. Tällä kertaa kansantaloudessa ei jäädä odottelemaan kokonaiskysynnän piristymistä (esimerkiksi kaivannaisten globaalin kysynnän vilkastuessa) tai palkan- ja hinnanalennusten vaikutusten leviämistä, vaan valtiovalta nostaa kokonaiskysynnän tasoa.

Kuvio 9.14 Kysyntää lisäävä raha- tai finanssipolitiikka saa yrityksen lisäämään tuotantoa ja työllistämään enemmän.

Ennen kysynnän lisäystä

Yritys on jälleen aluksi pisteessä B.

Kysyntäkäyrä siirtyy oikealle

Kysyntäkäyrän siirtyminen ei siirrä samavoittokäyriä. Jos yrityksen kysyntä kasvaa rahapolitiikasta tai finanssipolitiikasta johtuvan kokonaiskysynnän kasvun ansiosta, yritys siirtyy ylemmälle samavoittokäyrälle.

rahapolitiikka
Keskuspankin tai valtion toimet, joiden tavoitteena on vaikuttaa taloudelliseen toimeliaisuuteen säätelemällä korkokantoja tai omaisuuserien hintoja. Katso myös: määrällinen elvytys.
finanssipolitiikka
Verojen tai julkisten menojen muutokset, joiden tavoitteena on vakauttaa taloutta. Katso myös: elvytys, finanssipolitiikan kerroinvaikutus, kokonaiskysyntä.

Kysyntää lisääviin politiikkakeinoihin kuuluu esimerkiksi keskuspankin ohjauskoron lasku, joka alentaa lainarahan hintaa. Sen tarkoitus on kannustaa kuluttajia aikaistamaan kulutuspäätöksiään ja varsinkin lainarahalla maksettavia hankintoja, kuten asunnon tai auton ostoa. Tutustumme rahapolitiikkaan tarkemmin luvuissa 10 ja 15. Muita keinoja ovat veronalennukset ja julkisten menojen lisääminen. Näitä finanssipolitiikan välineitä käsitellään luvussa 14.

Tiivistämme tämän alaluvun opit kuvioihin 9.15 a–c. Kun talouden kokonaiskysyntä on liian matala, työttömyys ylittää Nash-tasapainon. Valtio tai keskuspankki voi poistaa tällaisen suhdannetyöttömyyden raha- tai finanssipolitiikalla. Politiikkatoimilla työttömyys vähenee todennäköisesti nopeammin kuin talouden omalla korjausmekanismilla, jossa kaikkien yritysten pitää ensinnäkin korjata palkkoja ja hintoja alaspäin ja toiseksi kotitalouksien ja yritysten pitää lisätä tavaroiden ja palveluiden kysyntäänsä.

Finanssi- tai rahapolitiikan aikaansaama korjausliike on esitetty kuviossa 9.15a, palkan- ja hinnanalennusten korjausliike on kuviossa 9.15b, ja kansantalouden työmarkkinoita kuvaa kuvio 9.15c.

Kuvio 9.15a Finanssi- tai rahapolitiikalla toteutettu korjausliike pisteen X mukaiseen tasapainotyöttömyyteen yrityksen näkökulmasta.

Kuvio 9.15b Palkan- ja hinnanalennusten korjausliike pisteen X mukaiseen tasapainotyöttömyyteen yrityksen näkökulmasta.

Kuvio 9.15c Kansantalouden työmarkkinat: suhdannetyöttömyys ja tasapainotyöttömyys.

Harjoitus 9.5 Palkat ja kokonaiskysyntä

Jos kansantalouden kokonaiskysyntä on matala ja suhdannetyöttömyys korkealla, työmarkkinatasapaino voi palautua automaattisesti palkan- ja hinnanalennusten kautta. Kuvittele itsesi työntekijän asemaan taloustilanteessa, jossa työttömiä on paljon ja työntekijöiden palkkoja alennetaan.

  1. Miten taloustilanne vaikuttaa kulutus- ja säästämispäätöksiisi?
  2. Miten päätöksesi saattavat vaikuttaa tasapainon palautumiseen?

Kysymys 9.8 Valitse oikeat vastaukset

Kuvio 9.12 esittää työmarkkinoita haitallisen kokonaiskysyntäsokin jälkeen. Mikä seuraavista väittämistä pitää kuvion mukaan paikkansa?

  • Uusi tasapainotila B on Nash-tasapaino.
  • Pisteessä B työttömyys on kokonaan suhdannetyöttömyyttä.
  • Pisteessä B yritykset voivat kasvattaa voittojaan alentamalla palkkoja.
  • Talous palaa välittömästi pisteestä B pisteeseen X.
  • Piste B ei ole Nash-tasapaino, koska yritykset voivat kasvattaa voittojaan alentamalla palkkoja.
  • Pisteessä B kokonaistyöttömyys on tasapainotyöttömyyden ja suhdannetyöttömyyden summa.
  • Pisteessä B reaalipalkka on palkanasetantakäyrän yläpuolella, joten yritykset voivat alentaa palkkoja työntekijöiden pienentämättä työpanostaan. Silloin voitot kasvavat.
  • Negatiivisen kokonaiskysyntäsokin jälkeen pisteen B kaltainen tulema voi pysyä yllä pitkään, ellei työllisyyttä tueta politiikalla.

9.8 Työmarkkinatasapaino ja tulonjako

Olemme määrittäneet työmarkkinamallin avulla kansantalouden työllisyyden, työttömyyden ja palkkatason sekä sen, miten tuotanto jakautuu työnantajien ja työntekijöiden (sekä työttömien että työllisten) kesken. Työmarkkinamalli toimii näin myös tulonjakomallina yksinkertaiselle taloudelle, jossa on vain kaksi yhteiskuntaluokkaa: omistaja-työnantajat ja työntekijät, joista osa on vailla työtä.

Voimme piirtää mallitaloudellemme Lorenz-käyrän ja laskea Gini-kertoimen luvun 5 menetelmillä. Tarvittaessa voit kerrata luvusta 5 Lorenz-käyrää käsittelevän Numeronmurskaus-osion ja tutustua tämän alaluvun Numeronmurskaus-osioon, jossa Gini-kertoimia lasketaan erilaisilla väestöä kuvaavilla lähtötiedoilla.

Kuvio 9.16 Tulonjako työmarkkinatasapainossa.

Kuvion 9.16 vasemman kaavion työmarkkinamalli kuvaa taloutta, joka muodostuu kymmenestä identtisestä yrityksestä ja niiden 80 identtisestä työntekijästä. Työttömiä työntekijöitä on kymmenen, kuten kaaviosta näkyy. Jokaisella yrityksellä on vain yksi omistaja. Talous on tasapainossa pisteessä A, jossa reaalipalkka on riittävän suuri motivoimaan työntekijöitä ja työnantajille jää palkkamenojen jälkeen voittomarginaali, jolla yrityksen voitto maksimoituu (esimerkissämme w = 0,6).

Oikeanpuoleisessa kaaviossa on talouden tulojen Lorenz-käyrä (sininen kuvaaja). Jos työttömille ei makseta työttömyyskorvausta, he eivät saa tuloja lainkaan. Silloin Lorenz-käyrä alkaa vaaka-akselilta origon oikealta puolelta. Vasemman kaavion hinnanasetantakäyrästä näemme kokonaistuotannon jakautuvan työnantajien ja työntekijöiden välillä niin, että työntekijät saavat 60 prosenttia ja työnantajat loput. Jakoa vastaa oikeanpuoleisen kaavion Lorenz-käyrän taitekohta. Kaaviota tulkitaan niin, että väestön köyhimmät 90 henkilöä (vaaka-akselille merkityt kymmenen työtöntä ja 80 työntekijää) saavat 60 prosenttia tuloista (pystyakselilla).

Tummennetun alueen koko kuvaa tuloerojen suuruutta. Gini-kerroin on 0,36. Tämän alaluvun Numeronmurskaus-osiossa perehdytään tarkemmin siihen, miten Gini-kerroin lasketaan esimerkissämme käytetyistä lähtötiedoista.

Lorenz-käyrän alkupiste on (0, 0) ja päätepiste (1, 1). Käyrä koostuu kolmesta janasta. Käyrän ensimmäinen taitekohta muodostuu, kun kaikki työttömät on ”laskettu mukaan”.

Toinen taitekohta on sisemmässä pisteessä, jonka x-koordinaatti on työssäkäyvän väestön suhteellinen osuus ja y-koordinaatti palkkojen osuus kokonaistuotannosta. Palkkojen osuutta kokonaistuotannosta eli palkkojen kansantulo-osuutta merkitään kirjaimella s, ja se lasketaan seuraavasti:

Näin ollen kuvion tummennettu ala ja Gini-kertoimella mitattu eriarvoisuus kasvavat seuraavissa tapauksissa:

Työmarkkinatasapainon taustatekijöitä

Millaiset tekijät voisivat muuttaa työllisyystasoa ja palkkojen ja voittojen välistä tulonjakoa työmarkkinatasapainossa? Kuviosta 9.17 voit tutkia tasapainon muuttumista, kun yritysten välinen kilpailu kiristyy esimerkiksi siksi, että ulkomaisten yritysten markkinoille pääsyä helpotetaan.

Kuvio 9.17 Kilpailu kiristyy: hinnanasetantakäyrä nousee ja tulonjako tasoittuu.

Alkutilanteen tasapaino

Lähdemme liikkeelle tasapainotilasta A, jossa Gini-kerroin on 0,36. Mitä tapahtuu, jos yritysten välinen kilpailu kiristyy?

Uusi tasapaino

Markkinoilla toimivien yritysten valitsema voittomarginaali laskee, jolloin hinnanasetantakäyrä nousee. Uusi tasapainopiste on B.

Uusi Gini-kerroin

Uudessa tasapainotilassa palkkataso ja työllisyys ovat aiempaa korkeammat. Kilpailun kiristyminen heikentää yritysten markkinavoimaa, jolloin voittojen osuus pienenee ja palkkojen osuus kasvaa. Tällöin eriarvoisuus vähenee. Uusi Gini-kerroin on 0,19.

Kilpailun kiristyminen pienentäisi voittomarginaalia, mikä vuorostaan nostaisi hinnanasetantakäyrän mukaista reaalipalkkaa. Työmarkkinat saavuttaisivat uuden tasapainon pisteessä B, jossa palkkataso ja työllisyys olisivat korkeammat. Voittojen osuus tuotannosta pienenisi ja palkkojen osuus kasvaisi.

Kysymys 9.9 Valitse oikeat vastaukset

Kuviossa 9.16 on tiettyä työmarkkinatasapainoa vastaava Lorenz-käyrä. Sadan hengen väestöstä 10 on yritysten omistajia (jokainen omistaa yrityksensä yksin), 80 työllisiä työntekijöitä ja 10 työttömiä työntekijöitä. Työlliset työntekijät saavat palkkoina 60 prosenttia kokonaistuloista. Gini-kerroin on 0,36. Missä seuraavista tilanteista Gini-kerroin kasvaa, jos muut seikat pysyvät ennallaan?

  • Työttömyysaste nousee.
  • Reaalipalkka nousee.
  • Työntekijöiden tuottavuus paranee ja reaalipalkka pysyy ennallaan.
  • Yritysten kohtaama kilpailu kiristyy.
  • Työttömyysasteen nousu siirtäisi Lorenz-käyrän ensimmäistä taitekohtaa oikealle, jolloin käyrä siirtyisi alaspäin ja Gini-kerroin kasvaisi.
  • Reaalipalkan nousu siirtäisi Lorenz-käyrän toista taitekohtaa ylöspäin, jolloin käyrä siirtyisi ylöspäin ja Gini-kerroin pienenisi.
  • Tässä tapauksessa voittomarginaali kasvaisi eli palkkojen osuus kokonaistulosta pienenisi. Tällöin Lorenz-käyrän toinen taitekohta siirtyisi alaspäin ja Gini-kerroin kasvaisi.
  • Kilpailun kiristyminen siirtäisi työmarkkinamallin hinnanasetantakäyrää ylöspäin, jolloin työllisyys kohenisi ja palkkojen osuus kasvaisi. Tällöin Lorenz-käyrän ensimmäinen taitekohta siirtyisi vasemmalle ja toinen ylöspäin, jolloin Gini-kerroin pienenisi.

Numeronmurskaus Lorenz-käyrä ja Gini-kerroin työttömistä, työllisistä ja omistaja-työnantajista muodostuvassa taloudessa

Johdamme yllä olevasta kaaviosta Gini-kertoimen laskukaavan, jossa käytetään seuraavia muuttujia:

  • u, työttömien osuus väestöstä
  • n, työllisten osuus väestöstä
  • w, reaalipalkka
  • q, tuotanto työllistä työntekijää kohti
  • s = w/q, työntekijöiden saama palkkojen kansantulo-osuus

Gini-kerroin on yhtä kuin ala A jaettuna 45 asteen kulmassa nousevan käyrän alapuolisella alalla, joka on vuorostaan yhtä kuin A/0,5 = 2A. Voimme laskea alan A lausekkeesta A = 0,5 – B, jossa B = B1 + B2 + B3:

Järjestellään termejä:

Näin ollen Gini-kerroin on

Totesimme alussa, että s = w/q. Mitä voimme päätellä seuraavasta kaavasta?

  • Jos työnantajien luokka pienenee suhteellisesti, u + n kasvaa. Tällöin g kasvaa ja Lorenz-käyrän piste Y siirtyy oikealle: eriarvoisuus lisääntyy. Tämä johtuu siitä, että sama voitto jakautuu pienemmälle joukolle työnantajia, joten he rikastuvat entisestään. Tällainen muutos vastaisi kenties kapitalismin varhaisvaiheita, jolloin siirryttiin pienehköjen, muutamia henkilöitä työllistävien perheyritysten ja tehtailijoiden taloudesta moderniin suurten varallisuuskeskittymien talouteen.
  • Jos palkkojen kansantulo-osuus w/q kasvaa, Gini-kerroin pienenee ceteris paribus: piste Y siirtyy ylöspäin.
  • Jos kaikki yritykset ovat osuuskuntia eli työnantajia ei ole ja työntekijät pitävät kaiken tuotantonsa (w/q = 1), Gini-kerroin laskee arvoon g = 2u + n – 1 ja piste Y siirtyy oikeaan yläkulmaan. Jos vielä työttömyys poistuu, u = 0 ja n = 1, jolloin g = 0: taloudessa vallitsee täydellinen tasa-arvo, koska kaikki ovat työntekijöitä ja saavat samaa palkkaa. Tulos perustuu oletukseen, ettei tuottavuus muutu.
  • Laskukaava ei toimi, jos väestö on pieni. Luvussa 5 näimme, että jos väestö on pieni ja kaikki tulot kertyvät yhdelle henkilölle, Gini-kertoimen kaavamme ei anna oikeaa tulosta (1). Osoitamme tämän olettamalla, että w = 0, jolloin ainoastaan työnantajat saavat tuloja. Tällöin yllä olevassa kaavassamme g = u + n. Kuvittele kymmenen hengen väestö, josta yksi on työnantaja. Silloin g = 0,9, vaikka Gini-kertoimen todellinen arvo on 1. Poikkeamaa sanotaan pienen väestön harhaksi. Jos lasket Gini-kertoimen käyttämällä väestöstä muodostettujen parien eroja, pienen väestön harha ei vääristä tulostasi. Voit myös korjata harhan kertomalla saamasi tuloksen tekijällä N/(N – 1), jossa N on väestön koko: kun 0,9 kerrotaan luvulla 10/9, saadaan g = 1.

9.9 Työn kysyntä, työn tarjonta ja neuvotteluvoima

Työmarkkinatasapainossa työn tarjonta ylittää välttämättä kysynnän – vastentahtoista työttömyyttä esiintyy aina – mutta työn tarjonta on silti työmarkkinoiden Nash-tasapainon kannalta ratkaiseva tekijä. Kuvitellaan, että talouteen muuttaa ulkomailta työnhakijoita (oletamme maahanmuuttajat potentiaalisiksi työntekijöiksi emmekä tuleviksi yrittäjiksi) tai että eläkeläiset tai kotona lapsia hoitaneet vanhemmat palaavat työvoimaan.

Mitä tapahtuu työmarkkinoilla? Katsotaan ensin, miten työn tarjonnan lisäys vaikuttaa palkanasetantakäyrään.

Tämä päättely pätee kaikissa palkanasetantakäyrän pisteissä, joten se pätee koko käyrälle. Näin ollen työn tarjonnan lisäys siirtää palkanasetantakäyrää alaspäin.

Työn tarjonnan muutokset: maahanmuutto

Tarkastellaan esimerkkitapauksena maahanmuutosta johtuvaa työn tarjonnan lisäystä. Työn tarjontakäyrä siirtyy oikealle kuvion 9.18 mukaisesti.

Kuvio 9.18 Maahanmuuton vaikutus työttömyyteen.

Alkutilanne

Alkutilanteessa talous on pisteessä A, jossa työllisiä on neljä miljoonaa, palkka on 20 euroa tunnilta ja työvoimaan kuuluu viisi miljoonaa henkilöä.

Työttömiä on miljoona

Etäisyys U kertoo työttömien määrän.

Maahanmuuttajat liittyvät työvoimaan

Työvoima kasvaa viidestä miljoonasta 5,5 miljoonaan työntekijään.

Palkanasetantakäyrä siirtyy alaspäin

Työttömiä on nyt enemmän kaikilla työllisyystasoilla. Työttömyys kasvaa 1,5 miljoonaan, jota vastaa etäisyys U′. Työpaikan menetys muuttuu vakavaksi uhaksi, jolloin työnantajat saavat tarvitsemansa työpanoksen pienemmällä palkalla.

Yritykset alentavat palkkoja

Yritykset asettavat palkan palkanasetantakäyrän pisteeseen B, jossa palkka on 13 euroa tunnilta ja työllisiä edelleen neljä miljoonaa.

Voitot kasvavat

Voittojen kasvaessa yritykset työllistävät enemmän. Ne joutuvat nostamaan palkkoja palkanasetantakäyrällä. Työmarkkinat siirtyvät pisteestä B pisteeseen C.

Työllisyys kasvaa ja palkat nousevat

Työllisyys kasvaa ja palkat nousevat hinnanasetantakäyrälle saakka, jolloin voitot asettuvat markkinakilpailun mukaiselle tasolle. Pisteessä C työllisiä on 4,5 miljoonaa, palkka on 20 euroa ja työttömyys on laskenut takaisin miljoonaan työntekijään (etäisyys U′′).

Esimerkkitapauksessamme maahanmuutto vaikuttaa lyhyellä aikavälillä haitallisesti vastaanottajamaan työntekijöihin, koska palkat laskevat ja työttömyyden odotettu kesto pitenee. Pitkällä aikavälillä yritysten kohentunut kannattavuus kuitenkin lisää työllisyyttä, jolloin reaalipalkka palautuu ennen pitkää lähtötasolleen ja talouden työttömyys laskee ennalleen (ellei muita muutoksia tapahdu). Niinpä alkuperäisen työvoiman asema ei heikkene. Myös maahanmuuttajien taloustilanne todennäköisesti paranee, varsinkin jos he ovat lähteneet kotimaastaan toimeentulovaikeuksien vuoksi.

Työn tarjonnan lisäyksen vaikutukset työmarkkinoihin voi tiivistää näin:

Harjoitus 9.6 Maahanmuuttajayrittäjät

Kuvitellaan, että edellisen esimerkin maahanmuuttajista osa päättää perustaa oman yrityksen. Millaisia muutoksia odotat näkeväsi palkanasetantakäyrässä, hinnanasetantakäyrässä ja työmarkkinatasapainossa? Miksi?

Kysymys 9.10 Valitse oikeat vastaukset

Kuviossa 9.16 on työmarkkinamalli taloudelle, jossa on 90 miljoonaa työntekijää. Työmarkkinoiden tasapainopiste on tällä hetkellä A. Oletetaan, että työn tarjonta kasvaa 100 miljoonaan työntekijään. Mitkä seuraavista väittämistä kuvaavat työmarkkinoiden hakeutumista uuteen tasapainoon?

  • Työttömyys kaksinkertaistuu aluksi.
  • Työttömyyden kasvu vähentää työntekijöille työsuhteesta koituvaa ylituottoa alkuperäisellä palkkatasolla.
  • Yritykset joutuvat nostamaan palkkoja kannustaakseen työntekijöitään hoitamaan työnsä hyvin.
  • Palkanasetantakäyrä siirtyy alaspäin.
  • Ennen työn tarjonnan lisäystä työttömiä on 10 miljoonaa. Kun työn tarjonta kasvaa 10 miljoonalla työntekijällä, työttömien määrä kaksinkertaistuu aluksi 20 miljoonaan.
  • Korkea työttömyys lisää työttömyyden kustannuksia työntekijöiden kannalta. Silloin työllisille koituva työsuhteen ylituotto kasvaa.
  • Korkea työttömyys kasvattaa työsuhteen ylituottoa. Silloin yritykset saavat työntekijänsä ahkeroimaan pienemmällä palkalla.
  • Korkea työttömyys kasvattaa työsuhteen ylituottoa. Silloin yritykset saavat työntekijänsä ahkeroimaan pienemmällä palkalla. Tämä pätee kaikissa palkanasetantakäyrän pisteissä, jolloin käyrä siirtyy alaspäin.

9.10 Ammattiliitot: neuvotellut palkat ja vastavuoroisuus

ammattiliitto
Pääasiassa työntekijöiden muodostama yhdistys, jonka päätehtävänä on neuvotella jäsentensä puolesta palkoista ja työehdoista.

Työmarkkinamallissamme on kuvattu yrityksiä ja yksittäisiä työntekijöitä, mutta monissa maissa työmarkkinoiden toimintaan vaikuttavat vahvasti ammattiliitot.3 Ammattiliitto on järjestö, jolla on oikeus edustaa jotain työntekijäryhmää neuvotteluissa työnantajien kanssa esimerkiksi palkoista, työehdoista ja työajasta. Neuvottelemalla saavutetun sopimuksen osapuolet ovat ammattiliitto ja työnantajayritys tai työnantajajärjestö.4

Maiden välillä on suurta vaihtelua siinä, miten suuri osuus työvoimasta kuuluu ammattiliittojen neuvottelemien työehtosopimusten piiriin. Se käy ilmi kuvion 9.19 pylväskaaviosta. Ranskassa ja eräissä Pohjois-Euroopan maissa käytännöllisesti katsoen kaikki työntekijät ovat työehtosopimuksen piirissä, Yhdysvalloissa ja Etelä-Koreassa aniharvat.

Kuvio 9.19 Työntekijät, joiden palkka määräytyy työehtosopimuksen perusteella. Tiedot 2010-luvun alusta.

Jelle Visser. 2015. ICTWSS-tietokanta, versio 5.0. Amsterdam: Amsterdam Institute for Advanced Labour Studies (AIAS). Päivitetty lokakuussa 2015.

Ammattiliitot ja neuvoteltu palkanasetantakäyrä

Jos työntekijät ovat järjestäytyneet ammattiliittoihin, yrityksen henkilöstöosasto ei tee palkkapäätöstä, vaan palkasta sovitaan ammattiliiton ja yrityksen välisissä neuvotteluissa. Palkan on aina oltava vähintään yhtä suuri kuin palkanasetantakäyrän mukainen palkka tietyllä työttömyyden tasolla. Neuvoteltu palkka voi kuitenkin olla myös palkanasetantakäyrän yläpuolinen piste. Tämä johtuu siitä, ettei työnantajan irtisanomisuhka ole enää ainoa vallankäytön keino. Ammattiliitto voi uhata ”irtisanoutuvansa” työnantajasta ainakin tilapäisesti menemällä lakkoon eli eväämällä yritykseltä työntekijöiden työpanoksen.

Voimme lisätä työmarkkinamalliimme palkanasetantakäyrän yläpuolelle ”neuvottelukäyrän”, joka kuvaa liiton ja työnantajan neuvotteluprosessissa määräytyvää palkkaa eri työllisyystasoilla.

Ammattiliiton ja työnantajan suhteellinen neuvotteluvoima ratkaisee, miten korkealla palkanasetantakäyrän yläpuolella neuvottelukäyrä sijaitsee. Liiton neuvotteluvoima riippuu siitä, pystyykö se eväämään yritykseltä työpanoksen. Neuvotteluvoima on toisin sanoen vahva, jos liitto pystyy varmistamaan, ettei yritys saa lakon aikana palvelukseensa työntekijöitä liiton ulkopuolelta. Tämä ominaisuus ja muut neuvotteluvoiman osatekijät taas riippuvat lainsäädännöstä ja sosiaalisista normeista. Monissa maissa pidetään vakavana sosiaalisen normin rikkomisena sitä, jos työntekijä hakee työtä lakon kohteena olevasta yrityksestä.

Vahva ammattiliitto voi kuitenkin pidättäytyä palkankorotuksista, vaikka se kykenisi niihin. Voimakkainkin liitto pystyy ainoastaan asettamaan palkan. Se ei voi päättää, miten monta työntekijää yritys värvää. Liian korkea palkka saattaa nakertaa voittoja niin paljon, että yritys lopettaa toimintansa tai vähentää väkeä.

Toisinaan ammattiliitot päättävätkin säästellä neuvotteluvoimaansa. Jos liittojen palkanasetantavallan piiriin kuuluu suuri osa taloudesta, liitot harkitsevat myös, miten niiden palkkapäätökset vaikuttavat koko kansantalouden palkkoihin ja työllisyyteen.

Ammattiliiton osallistuminen muuttaa työmarkkinoiden toimintaa perustavanlaatuisesti. Työnantajan palkkapäätös ja yksittäisten työntekijöiden vastaukset vaihtuvat toisenlaiseen prosessiin:

  1. Ammattiliitto asettaa palkan.
  2. Työnantaja ilmoittaa työntekijöille, että liian pieni työpanos johtaa irtisanomiseen.
  3. Työntekijät valitsevat työpanoksensa palkan ja irtisanomisuhan mukaan.

Kuviosta 9.20 näet, mitä tapahtuu, kun palkan päättää yrityksen sijasta ammattiliitto. Työnantaja ei nyt asetakaan voiton maksimoivaa palkkaa, joka olisi työpanoksen samakustannussuoran ja parhaan vasteen käyrän sivuamispisteessä eli pisteessä A.

Kuvio 9.20 Ammattiliitto asettaa yrityksen palkan.

Työnantaja asettaa palkan

Pisteessä A työnantaja asettaa voiton maksimoivan palkan, joka on samakustannussuoran ja parhaan vasteen funktion sivuamispisteessä.

Ammattiliitto asettaa palkan

Jos palkan asettaa ammattiliitto, palkka on korkeampi kuin työnantajalle paras vaihtoehto ja työntekijöiden työpanos kasvaa.

Työpanos kasvaa, voitto pienenee

Voitot kuitenkin laskevat, sillä pisteen C kautta kulkeva samakustannussuora on alempi.

Kuviosta näkee, että ammattiliiton asettama palkka on korkeampi kuin työnantajan preferoima palkka. Se saa työntekijät toki panostamaan työhön lisää, mutta palkat kasvavat tuottavuuden kasvua enemmän, jolloin yritykset saavat yhtä palkkakustannuseuroa kohti pienemmän työpanoksen. Voitot jäävät silloin pienemmiksi kuin ilman ammattiliittoa: yritys siirtyy pisteen C kautta kulkevalle loivemmalle samakustannussuoralle.

Kun siirrämme kuvion 9.20 työmarkkinamallin rinnalle kuvioon 9.21, havaitsemme neuvottelukäyrän sijaitsevan palkanasetantakäyrän yläpuolella. Neuvottelukäyrän ja hinnanasetantakäyrän leikkauspisteen mukaisessa tasapainotilassa palkka pysyy ennallaan mutta työllisyys vähenee.

Kuvio 9.21 Neuvoteltu palkanasetantakäyrä ilman sananvaltavaikutusta.

Kuvion valossa ammattiliiton neuvottelumenestys kääntyy työntekijöiden haitaksi, koska reaalipalkka pysyy ennallaan ja suurempi joukko työntekijöitä jää ilman työtä. Siitä huolimatta työttömyys ei tilastojen mukaan ole säännönmukaisesti korkeampaa niissä maissa, joissa ammattiliitoilla on paljon valtaa palkanasetannassa. Tähän viittaavat kuvion 9.22 tiedot liittojen neuvotteluvoiman piiriin kuuluvasta työvoimasta ja työttömyydestä. Työttömyysasteesta käytetään kuviossa vuosien 2000–2014 keskiarvoa.

Itävallassa melkein kaikkien työntekijöiden palkat neuvotellaan liittotasolla, mutta siellä työttömyysaste on matalampi kuin Yhdysvalloissa, jossa liittotason sopimusten piiriin kuuluu alle viidennes työntekijöistä. Sekä Espanjaa että Puolaa vaivasi tarkastelujaksolla suurtyöttömyys, mutta vain Espanjassa liittosopimusten piiriin kuuluvien työntekijöiden osuus on korkea, Puolassa taas hyvin matala.

Kuvio 9.22 Ammattiliittojen neuvottelemien sopimusten kattavuus ja työttömyysaste OECD-maissa.

Jelle Visser. 2015. ICTWSS-tietokanta, versio 5.0. Amsterdam: Amsterdam Institute for Advanced Labour Studies (AIAS). Päivitetty lokakuussa 2015.

Ammattiliitoilla on siis voimaa siirtää palkanasetantakäyrää ylöspäin, mutta se ei selvästikään kerro kaikkea liittojen vaikutuksesta.

Vastavuoroisuus ja sananvaltavaikutus

Kuvitellaan, että työnantaja ja ammattiliitto ovat aikojen saatossa luoneet toimivat yhteistyösuhteet: ne pystyvät ratkomaan ongelmia niin, että sekä työntekijät että omistajat hyötyvät. Kun työnantaja tunnustaa ammattiliiton aseman ja suostuu palkkaa nostaviin kompromisseihin, työntekijät voivat tulkita sen hyvän tahdon eleeksi. Se saa heidät ehkä samastumaan yritykseen vahvemmin, jolloin töissä uurastaminen ei enää tunnu rasitteelta. Silloin työntekijöiden parhaan vasteen funktio siirtyy ylöspäin kuvan 9.23 mukaisesti.

Työntekijöiden vahvistunut neuvotteluvoima ja vastavuoroinen hyväntahtoisuus heidän etunsa huomioivaa yritystä kohtaan näkyvät kuviossa 9.23 pisteenä D. Palkka on sama kuin edellisessä esimerkissämme, mutta työntekijät tekevät työnsä paremmin, jolloin yrityksen voitot kasvavat. Yrityksen kannalta tulos on tässäkin esimerkissä huonompi kuin ilman ammattiliittoa.

Uusi parhaan vasteen funktio sisältää luonnollisesti myös sellaisen tuleman, joka on palkan asettavalle yritykselle pistettä D parempi: funktion ja yrityksen samakustannussuoran sivuamispisteen (ei merkitty kuvaan). Tämä piste ei kuitenkaan ole mahdollinen. Työntekijät eivät kasvattaisi työpanostaan, ellei palkoista ja työehdoista neuvoteltaisi, ja se edellyttää ammattiliiton osallistumista palkanasetantaan.

Kuvio 9.23 Ammattiliitto asettaa yrityksen palkan ja työntekijät toimivat vastavuoroisesti.

Työnantaja asettaa palkan

Pisteessä A työnantaja asettaa voiton maksimoivan palkan, joka on samakustannussuoran ja parhaan vasteen funktion sivuamispisteessä.

Työnantaja tunnustaa ammattiliiton neuvottelukumppaniksi

Jos työnantaja tunnustaa ammattiliiton neuvottelukumppaniksi ja suostuu palkkaa nostaviin kompromisseihin, ja jos työntekijät tulkitsevat tämän hyvän tahdon eleeksi, parhaan vasteen funktio siirtyy ylöspäin.

Työntekijät toimivat vastavuoroisesti

Piste D kuvaa työntekijöiden vahvistunutta neuvotteluvoimaa ja vastavuoroista hyvää tahtoa heidän etunsa huomioivaa yritystä kohtaan.

Ammattiliitot vaikuttavat työmarkkinoihin kahdella tavalla, jotka heijastuvat työmarkkinakaavioomme:

Nämä vaikutukset ovat mukana kuviossa 9.24. Kuvio esittää tapausta, jossa ammattiliiton osallistuessa työmarkkinoille tasapainotyöllisyys on korkeampi ja työttömyys matalampi (piste Y) kuin ilman liittoa (piste X). Tämä tarkoittaa, että kahdesta vaikutuksesta jälkimmäinen eli palkanasetantakäyrää alaspäin siirtävä vaikutus (”sananvaltavaikutus”) voittaa palkanasetantakäyrää ylöspäin siirtävän neuvotteluvaikutuksen.

Kuvio 9.24 Neuvoteltu palkanasetantakäyrä ja työmarkkinatasapaino, kun sananvaltavaikutus toteutuu.

Toisinkin voisi käydä. Jos neuvotteluvaikutus voittaisi sananvaltavaikutuksen, ammattiliiton osallistuminen supistaisi työmarkkinatasapainossa vallitsevaa työllisyyttä.

Vastakkaiset vaikutukset ovat yksi syy siihen, ettei liittotason sopimisen ja työttömyyden välillä esiinny kuvion 9.22 aineistossa selvää korrelaatiota kumpaankaan suuntaan.

Ammattiliitot voivat vaikuttaa myös työn keskimääräiseen tuottavuuteen, joka siirtää hinnanasetantakäyrää. Jos liitot tekevät yhteistyötä yritysjohdon kanssa tuotanto-ongelmien ratkaisemiseksi, se nostaa keskituotosta ja hinnanasetantakäyrää, jolloin palkat nousevat ja työttömyys vähenee. Jos taas liitot vastustavat tuottavuusparannuksia, kuten uutta tekniikkaa tai työpaikan sääntöjen muutoksia, vaikutus on päinvastainen.

Kysymys 9.11 Valitse oikeat vastaukset

Kuvio 9.20 kuvaa ammattiliittojen vaikutusta palkanasetantaan. Mitä kuviosta voi päätellä?

  • Pisteessä C työpanos tuntia kohti on suurempi kuin pisteessä A, jolloin myös yrityksen voitto on suurempi.
  • Neuvoteltu palkanasetantakäyrä kulkee korkeammalla kuin palkanasetantakäyrä ilman ammattiliittoa.
  • Vahva ammattiliitto vaikuttaa aina työttömyyttä lisäävästi.
  • Yritys asettaa voiton maksimoivan palkan myös silloin, kun ammattiliitto osallistuu palkanasetantaan.
  • Pisteen C kautta kulkeva samakustannussuora on loivempi kuin pisteen A kautta kulkeva suora. Se tarkoittaa, että yritys saa työntekijöiltään pienemmän työpanoksen jokaista palkkoihin käyttämäänsä euroa kohti. Pisteessä C voitto on siksi pienempi.
  • Ammattiliiton vaikutuksesta työntekijöille on maksettava parempaa palkkaa työpanoksen varmistamiseksi. Tällöin palkanasetantakäyrä siirtyy ylöspäin.
  • Jos työntekijät ovat tyytyväisiä työnantajaansa ja lisäävät työpanostaan (esimerkiksi siksi, että työnteon haitta vähenee), palkanasetantakäyrä siirtyy alaspäin. Jos tämä sananvaltavaikutus on vahvempi kuin palkanasetantakäyrää nostava neuvotteluvaikutus, kokonaisuutena työttömyys vähenee.
  • Pisteessä C (toisin kuin pisteessä A) yritys ei tuota samakustannussuoran ja parhaan vasteen käyrän sivuamispisteessä. Sen palkka ei silloin vastaa voiton maksimoivaa tasoa.

9.11 Työmarkkinapolitiikalla työttömyyttä ja eriarvoisuutta vastaan

Luvussa 8 tutkimme, miten verotus vaikuttaa hyödykkeen hintaan ja tuotantomäärään. Tässä alaluvussa tarkastelemme, miten talouspolitiikan muutos siirtää työmarkkinamallimme kahta käyrää. Talouspolitiikan vaikutus riippuu siitä, miten se muuttaa käyrien leikkauspistettä.

Työmarkkinapolitiikan tavoitteena on yleensä vähentää työttömyyttä ja korottaa etenkin pienituloisten palkkoja. Luvuissa 13–16 tutustumme muihin mahdollisiin tavoitteisiin, joihin kuuluu työttömyydestä perheille aiheutuvan taloudellisen epävarmuuden vähentäminen.

Hinnanasetantakäyrää siirtävät politiikkatoimet

Koulutus

Kuvitellaan, että tulevaisuuden työntekijät saavat parempaa koulutusta ja sen myötä työn tuottavuus kasvaa. Miten tuottavuuden kasvu vaikuttaa reaalipalkkoihin ja tasapainotyöllisyyteen?

Kun yritys asettaa voiton maksimoivan hinnan, sen voittomarginaali riippuu kilpailutilanteesta. Tuottavuuden kasvu ei siis vaikuta voittomarginaaliin.

Voittomarginaali määrää, miten yrityksen tulot jakautuvat työntekijöille ja omistajalle. Tulonjakokaan ei näin ollen muutu, vaan palkkojen osuus tuloista pysyy ennallaan. Koska kuitenkin yrityksen tuotanto työntekijää kohti on kasvanut, reaalipalkkojen on noustava ja hinnanasetantakäyrän siirryttävä ylöspäin. Työmarkkinoilla päästään näin tulemaan, jossa tasapainotyöllisyys ja reaalipalkka nousevat molemmat.

Palkkatuki

Jotkut suosittelevat työllisyyden lisäämiseksi yrityksille maksettavaa palkkatukea, jonka määrä riippuisi suhteellisesti yrityksen työntekijöilleen maksamista palkoista. Kuvitellaan, että yhden työntekijän palkkaaminen yhdeksi tunniksi maksaa yritykselle 40 euroa. Se saa kuitenkin valtiolta palkkatukea kymmenen prosenttia palkkakustannuksista eli neljä euroa. Yrityksen nettopalkkakustannukseksi tulee silloin 36 euroa.

Miten palkkatuki vaikuttaisi hinnanasetantakäyrään? Tuki pienentää yrityksen kustannuksia. Yrityksen hinnanasetannassa käyttämä optimaalinen voittomarginaali pysyy kuitenkin ennallaan, joten yritys laskee hintaansa niin, että voittomarginaali on sama. Kun kaikki yritykset tekevät samoin, työntekijän kuluttamien hyödykkeiden hinta laskee, jolloin reaalipalkat nousevat. Tämäkin politiikkatoimi siirtää hinnanasetantakäyrää ylöspäin.

Koulutus ja palkkatuki siirtävät siten molemmat työmarkkinoiden tasapainopistettä palkanasetantakäyrällä ylös ja oikealle. Tällöin kansantalouden palkat nousevat ja työllisyys paranee.

Koulutuksen tai palkkatuen kokonaisvaikutuksen selvittämiseksi olisi arvioitava, miten toimet rahoitetaan. Esimerkkimme tarkoitus on havainnollistaa yksinkertaisesti mallin toimintaa, joten oletamme, ettei tarvittavien varojen hankkiminen vaikuta työmarkkinoihin.

Palkanasetantakäyrää siirtävät politiikkatoimet

Kuviossa 9.25 on esimerkki talouspolitiikan vaikutuksesta palkanasetantakäyrään. Esimerkissämme työttömyysaste pysyy vakiona 12 prosentissa, mutta työntekijöille maksettava työttömyyskorvaus vaihtelee. Työttömyyskorvauksen korotus nostaa reservaatiopalkkaa ja siirtää parhaan vasteen funktiota oikealle. Uutta, korkeampaa reservaatiopalkkaa kuvaa piste G. Työnantaja korottaa palkkaa pisteeseen C. Tutki kuviosta, miten korotus vaikuttaa palkanasetantakäyrään ja työttömyyteen.

Kuvio 9.25 Palkanasetantakäyrän johtaminen työttömyyskorvauksen määrää vaihtelemalla.

Yritys asettaa palkan

Kun työttömyysaste on 12 prosenttia ja työttömyyskorvaus pieni, yritys asettaa palkan ylemmän kaavion pisteeseen A, jota vastaa alemmassa kaaviossa niin ikään piste A.

Työttömyyskorvausta korotetaan

Uusi palkanasetantakäyrä kulkee pisteen C kautta.

Hinnanasetantakäyrä

Etsimme tasapainopisteen piirtämällä työmarkkinakaavioon hinnanasetantakäyrän. Kun työttömyyskorvaus on pieni, tasapainotyöttömyys on viisi prosenttia (piste D). Työttömyyskorvauksen korotuksen jälkeen tasapainotyöttömyys on 12 prosenttia (piste C).

Talouspolitiikka voi vaikuttaa myös kuvion kolmanteen käyrään eli työn tarjontakäyrään. Tässä luvussa olemme nähneet, miten maahanmuuttopolitiikka voi vaikuttaa työn tarjontaan ja siten työmarkkinoiden toimintaan. Työn tarjontaa voi lisätä myös helpottamalla naisten työllistymistä esimerkiksi julkisin varoin tuetulla lasten päivähoidolla tai torjumalla haavoittuviin vähemmistöryhmiin kohdistuvaa syrjintää. Tällainen politiikka lisää aluksi työttömien lukumäärää ja laskee palkanasetantakäyrää alaspäin, kuten maahanmuuttoesimerkistä havaitsimme.

9.12 Yhteenvetoa: leipämarkkinat ja baristat

Olemme omistaneet kokonaisen luvun työmarkkinoille. Siihen on kaksi syytä:

Erot tulevat parhaiten esiin, kun vertaamme keskenään vaikkapa leipämarkkinoita – joita käytimme esimerkkinä hinnanottajayritysten kilpailullisen tasapainon mallissa – ja baristojen markkinoita. (Siltä varalta, ettet ole vihkiytynyt italialaiseen kahvikulttuuriin, barista tarkoittaa espressopohjaisia juomia valmistavaa kahvilatyöntekijää.)

Hinnanottajat ja hinnanasettajat

Leipämarkkinoiden tasapainossa leivän kuluttajat tai leipää myyvät leipomot eivät kummatkaan voi hyötyä maksamalla tai pyytämällä leivästä hintaa, joka poikkeaa markkinoilla vallitsevasta hinnasta. Ostajat ja myyjät ovat tasapainotilassa hinnanottajia:

reservaatiopalkka
Se, mitä työntekijä saisi toisesta työpaikasta taikka työttömyyskorvauksesta tai vastaavasta tuesta, jos hänellä ei olisi nykyistä työpaikkaansa.

Ajatellaan nyt työmarkkinoiden ostajaa eli työnantajaa, joka ostaa työntekijän aikaa. Ajan hinta on palkka. Jos työnantaja toimisi leivänostajan tavoin, hän tarjoaisi työntekijälle alinta mahdollista palkkaa, jolla tämä suostuu ottamaan työtä vastaan. Tämä palkka on reservaatiopalkka.

Näin menettelevä työnantaja joutuisi pettymään, kuten luvussa 6 osoitimme. Jos työntekijälle maksetaan pelkkä reservaatiopalkka, työpaikka on hänelle samantekevä, jolloin mikään ei kannusta häntä ahkeroimaan työnantajansa puolesta. Todellisuudessa työnantajat valitsevat palkan niin, että palkkakustannukset ja palkan työmotivaatiota vahvistava vaikutus ovat tasapainossa.

Täydelliset ja epätäydelliset sopimukset

Leipämarkkinoilla sovitaan leivän ostosta ja myynnistä, ja leivän ostaja saa haluamansa. Sopimus on täydellinen. Sopimukseen voi vedota oikeudessa, vaikkei se olisi kirjallinen tai allekirjoituksin vahvistettu: jos leipäpakkauksessa lukee vastaleivottua mutta sisältä paljastuu kuivahtanut käntty, saat rahasi takaisin kuittia vastaan.

epätäydellinen sopimus
Sopimus, jossa kaikkia osapuolten (tai muiden) etuihin vaikuttavia vaihdannan yksityiskohtia ei määritellä sillä tavoin, että sopimukseen voisi vedota oikeudessa.

Työmarkkinoilla sovitaan pääsääntöisesti työntekijän ajasta eikä työstä itsestään. Yritys kuitenkin tuottaa hyödykkeensä ja saa voittonsa nimenomaan työntekijän työpanoksesta. Siksi työsopimus on epätäydellinen: sopimus ei kata kaikkia seikkoja, joilla on merkitystä jommallekummalle osapuolelle.

Tästä seuraa, että työmarkkinoilla toisin kuin leipämarkkinoilla ostaja ei haaskaa rahaa maksamalla työntekijän ajasta yli välttämättömän minimisumman. Maksamalla lisää työnantaja varmistaa, että se saa haluamansa työpanoksen ja voi tehdä voittoa. Lisäksi työnantaja päättää itse palkan eli työntekijälle tarjoamansa hinnan, jolloin se on hinnanasettaja eikä hinnanottaja. Tästä syystä luvussa 8 käyttämämme hinnanottajien kilpailullisen tasapainon malli ei sovellu työmarkkinoihin.

Pareto-tehokkuus ja saamatta jäävä molemminpuolinen hyöty

Luvussa 4 esiteltiin tilanteita, joissa vuorovaikutteisen päätöksenteon Nash-tasapaino ei ole Pareto-tehokas. Tällaisia tapauksia ovat muun muassa vangin dilemma ja julkishyödykepeli.

Luvun 8 leipämarkkinamallin kilpailullinen tasapaino sijaitsi kysyntä- ja tarjontakäyrien leikkauspisteessä, jossa kaikki mahdollisuudet molemminpuoliseen hyötyyn tulevat käytetyiksi. Silloin yksikään ostaja tai myyjä ei voi parantaa asemaansa (esimerkiksi vähentämällä kaupankäyntiä vastapuolensa kanssa) heikentämättä samalla jonkun toisen asemaa. Markkinoiden tulema oli Pareto-tehokas.

Työmarkkinat toimivat toisin. Ostajien eli työntekijöitä etsivien yritysten ja myyjien eli työtä etsivien työntekijöiden keskinäinen kilpailu johtaa tasapainoon (palkkaan w* ja työllisyystasoon N*), joka ei ole Pareto-tehokas. Se tarkoittaa, että jokin muu tulema eli tekniikan ja resurssien mahdollistama palkan ja työllisyystason yhdistelmä olisi parempi sekä työnantajille että työntekijöille.

Päätelmän voi todistaa ajatuskokeella. Kuvitellaan, että työmarkkinoiden tasapainopisteessä työtön työntekijä, jolla on samat ominaisuudet kuin työllisillä, menee työnantajan puheille ja sanoo tälle: ”Otapa sinä minut töihin, voit maksaa minulle hiukan vähemmän kuin muille työntekijöillesi, mutta minä hoidan hommani yhtä hyvin.”

Työnantaja ajattelee: ”Kas vain. Jos maksan hänelle hiukan vähemmän ja hän todella tekee työnsä yhtä hyvin, saan lisää voittoa.”

Työttömälle työntekijälle työpaikalla on suuri merkitys. Hän alkaa saada työsuhteen ylituottoa, joka mittaa sitä, miten paljon parempi vaihtoehto työpaikka on hänelle työttömyyteen verrattuna. Hän hyötyy järjestelystä, vaikka saakin hieman pienempää työsuhteen ylituottoa kuin työtoverinsa (koska hänen palkkansa on hieman pienempi).

Tämä pikku esimerkki kuvaa teknisesti mahdollista tulemaa, joka merkitsisi parannusta sekä työttömälle työntekijälle että työnantajalle: työllistetään N* + 1 työntekijää, joista N* saa palkan w* ja viimeiseksi työllistetty hieman vähemmän kuin w*. Näin ollen tulema (N*, w*) on Pareto-tehoton.

Jos näin on, miksei työnantaja palkkaa työtöntä työntekijää? Vastaus kuuluu, että ehdotus on kyllä teknisesti mahdollinen mutta taloudellisesti mahdoton. Työnantaja ei voi valvoa, että työtön työntekijä täyttää lupauksensa ja tekee alennetulla palkallaan töitä yhtä kovasti kuin muutkin. Kuten muistamme, palkanasetantakäyrän piste w* on pienin mahdollinen palkka, jolla työnantaja voi varmistaa keskenään identtisiltä työntekijöiltä riittävän työpanoksen. Ongelma palautuu yrityksen ja työntekijöiden suhteen peruspiirteeseen: työsopimus on epätäydellinen, koska se ei takaa työntekijältä tiettyä työpanosta. Työmarkkinoiden Nash-tasapaino on Pareto-tehoton.

Markkinoiden politiikkaa ja sosiologiaa

Leipämarkkinoiden ja baristamarkkinoiden välillä on toinenkin ero. Leipuri ei luultavasti tunne leivän ostajia nimeltä eikä tiedä heistä muuta kuin sen, että he tarjoutuvat maksamaan leivästä oikean hinnan. Leivän ostajakaan ei mitä todennäköisimmin piittaa leipurin ominaisuuksista, vaan ainoastaan leivän mausta.

Ajattele nyt baristaa. Tuntuuko mahdolliselta, ettei hän tuntisi kahvilapäällikköä nimeltä eikä tämä häntä?

Mistä ero johtuu? Leipämarkkinoilla osapuolet ovat toisilleen tuntemattomia ja vuorovaikutus kertaluonteista. Työmarkkinoilla vuorovaikutus on jatkuvaa, ja osapuolet paitsi tuntevat toisensa nimeltä myös panevat painoa tietyille toistensa ominaisuuksille.

Kahvilapäällikkö toivoo baristalta tiettyjä ominaisuuksia, koska baristan työpanoksen määrä ja laatu riippuvat persoonallisuudesta, uskollisuudesta työnantajan brändille sekä rehellisyydestä, ahkeruudesta ja muiden sosiaalisten normien noudattamisesta. Leivänostajaa ei kiinnosta, onko leipurilla näitä ominaisuuksia, vaan ratkaisevaa on leivän laatu, joka on helppoa arvioida. Ellei maku miellytä, voi aina siirtyä toisen leipomon asiakkaaksi.

Toinen tärkeä ero on, että kahvilapäällikkö antaa baristalle ohjeita ja odottaa tämän noudattavan niitä. Baristan on pukeuduttava tietyllä tavalla, tultava työpaikalle ajoissa ja käytettävä työaikansa tehokkaasti. Kahvilapäälliköllä on valtaa baristaan, koska barista saa työsuhteesta ylituottoa, jonka hän menettäisi irtisanomisen myötä. Valtansa turvin kahvilapäällikkö voi esittää määräyksiä, joita barista ei toteuttaisi ilman irtisanomisen uhkaa.

Leipämarkkinoilta valtasuhde puuttuu. Jos ostaja valittaa leipurin ulkomuodosta, leipuri voi passittaa hänet hankkimaan leipänsä toisaalta. Ratkaisevaa on, että leipämarkkinoilla ostajalle tai myyjälle ei synny ylituottoa. Kumpikin saa kaupankäynnistä miltei täsmälleen saman hyödyn kuin toiseksi parhaasta vaihtoehdostaan. Kumpikin voi myös katkaista vuorovaikutuksen lähes kustannuksitta, joten kummallakaan ei ole valtaa toiseen.

Leipämarkkinoiden ja baristamarkkinoiden erot (joita on toki muitakin) ovat luonteeltaan taloudellisia mutta samalla poliittisia ja sosiologisia. Näistä eroista johtuu, ettei työmarkkinoihin voi soveltaa leipämarkkinoita kuvaavaa mallia, jossa ostajat ja myyjät ovat hinnanottajia ja tasapainotilassa kysyntä ja tarjonta ovat yhtä suuret. Markkinoiden erot on koottu kuvion 9.26 taulukkoon.

Markkinat Leipämarkkinat: osapuolet hinnanottajia, tasapainossa kysyntä ja tarjonta yhtä suuret Baristamarkkinat: työnantajat hinnanasettajia, tasapainossa työttömyyttä
Ostajat Yksittäisiä kuluttajia Yrityksiä (työnantajia)
Myyjät Yrityksiä (liikkeitä) Yksittäisiä työntekijöitä
Mitä myydään? Leipää Työntekijän aikaa
Mitä ostaja haluaa? Leipää Työntekijän työpanoksen (ei aikaa)
Kilpailevatko myyjät keskenään? Kilpailevat: markkinoilla on monia kilpailevia leipomoita Kilpailevat: markkinoilla on monia baristoja tai baristaksi haluavia
Onko sopimus täydellinen? On: jos leipäpakkauksessa ei ole leipää, ostaja saa rahansa takaisin Ei: yrityksen voitot riippuvat työntekijän työpanoksesta tuntia, viikkoa tai kuukautta kohti, eikä siitä määrätä sopimuksessa
Ovatko ostajat hinnanottajia? Ovat: yksittäinen ostaja ei voi tinkiä hintaa alemmaksi kuin muut ovat valmiit maksamaan (eikä halua myöskään maksaa enempää) Eivät: ostaja (yritys) asettaa palkan, jolla työntekijän työpanoksen kustannus on mahdollisimman pieni; se ei saa hyötyä asettamalla palkkaa alimmalle tasolle, jolla myyjä (työntekijä) on valmis ottamaan työtä vastaan
Onko tasapainossa liikakysyntää tai liikatarjontaa? Ei ole: kysyntä ja tarjonta kohtaavat alimmalla hinnalla, johon myyjä suostuu On: maksimoidakseen voittonsa yritykset tarjoavat palkkaa, joka ylittää työntekijän reservaatiopalkan (alimman hinnan, johon myyjä suostuu)

Kuvio 9.26 Työmarkkinoiden ja kilpailullisten hyödykemarkkinoiden eroja.

Kysymys 9.12 Valitse oikeat vastaukset

Mitkä seuraavista väittämistä pitävät paikkansa?

  • Työmarkkinoilla ja kilpailullisilla hyödykemarkkinoilla sopimukset ovat täydellisiä.
  • Kilpailullisilla hyödykemarkkinoilla ostajat ovat hinnanottajia, kun taas työmarkkinoilla ostajat eli yritykset ovat hinnanasettajia.
  • Kilpailullisilla hyödykemarkkinoilla ostajat tai myyjät eivät saa ylituottoa. Sitä vastoin työmarkkinoilla myyjät saavat ylituottoa.
  • Sosiaaliset normit eivät vaikuta hyödykemarkkinoiden eivätkä työmarkkinoiden tulemaan.
  • Kilpailullisilla hyödykemarkkinoilla ostaja voi vaatia oikeudessa myyjää täyttämään sopimuksen, ellei tavara vastaa lupauksia. Työmarkkinoilla sopimus koskee työntekijän työaikaa eikä varsinaista työtä (työpanosta), joten se on epätäydellinen.
  • Kilpailullisilla hyödykemarkkinoilla yksittäiset ostajat eivät voi tinkiä hintaa alle sen tason, jonka toiset ostajat ovat valmiit maksamaan. Ostajat ovat siksi hinnanottajia. Työmarkkinoilla yritykset asettavat palkan niin, että työntekijän työpanoksen kustannus on mahdollisimman pieni. Jos yritys asettaisi palkan alimmalle tasolle, jolla työntekijä (myyjä) suostuu ottamaan työtä vastaan, se ei hyötyisi siitä mitään. Yritykset ovat siksi hinnanasettajia.
  • Kilpailullisilla hyödykemarkkinoilla ostajan toiseksi paras vaihtoehto on ostaa hyödykkeensä toisesta kaupasta, myyjän toiseksi paras vaihtoehto taas myydä hyödykkeensä toiselle asiakkaalle. Vaihtaminen ei heikennä kummankaan asemaa, joten kumpikaan ei saa ylituottoa. Työmarkkinoilla taas myyjän (työntekijän) asema heikkenisi vaihtoehtoisessa tilanteessa eli työttömänä. Työntekijä saa silloin työsuhteesta ylituottoa.
  • Hyödykemarkkinoilla sopimusten osapuolet voivat tarvittaessa vedota oikeuteen pelkän normin sijasta. Työmarkkinoilla taas työntekijöiden tuottavuus riippuu heidän työetiikastaan ja/tai vastavuoroisesta hyväntahtoisuudestaan työnantajaa kohtaan.

9.13 Lopuksi

Työmarkkinamalli eroaa monin tavoin luvussa 8 rakentamastamme hinnanottajaostajien ja ‑myyjien tasapainomallista. Suurin ero on se, että työmarkkinoilla kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa edes tasapainotilassa.

Työmarkkinatasapainossa on välttämättä vastentahtoista työttömyyttä siksi, että

Tasapainotyöttömyyden taso riippuu siitä, miten valtiovalta säätelee työmarkkinoita ja muitakin markkinoita. Luvuissa 16 ja 17 tutustutaan siihen, miten valtion politiikka sekä ammattiliittojen ja työnantajien toiminta ovat vaikuttaneet eri maiden työttömyystasoon viime vuosikymmeninä.

Työttömyys voi nousta yli tasapainotyöttömyyden, jos tavaroiden ja palveluiden kysyntä supistuu koko kansantaloudessa. Australialaisen Greyn perheen työttömyys johtui raaka-aineiden globaalin kysynnän käänteistä. Kokonaiskysynnän vaihteluun on kuitenkin monia muita syitä, joita tarkastelemme seuraavissa luvuissa.

Kun kokonaiskysyntä supistuu ja lisää työttömyyttä yli tasapainotason, valtio ja keskuspankit voivat hillitä työttömyyden nousua finanssi- ja rahapolitiikalla. Politiikka tehoaa työttömyyteen todennäköisesti paremmin kuin markkinoiden oma korjausmekanismi, jossa yritykset ensin leikkaavat palkkoja ja hintoja ja sen jälkeen kotitaloudet ja yritykset vastaavat hintojen laskuun ostamalla lisää.

päämies-agenttisuhde
Suhde, jossa toinen osapuoli eli päämies odottaa toiselta osapuolelta eli agentilta tiettyjä toimia tai omalta kannaltaan toivottavia ominaisuuksia, joista ei kuitenkaan voi sopia sitovasti ja joiden toteutumista ei voi taata eikä vaatia oikeudessa. Katso myös: epätäydellinen sopimus. Synonyymi: päämies-agenttiongelma.

Olemme kuvanneet työnantajan ja työntekijän suhdetta päämies-agenttimallilla. Seuraavassa luvussa mallia sovelletaan toiseen talouden kenttään, nimittäin luottomarkkinoihin. Työmarkkinoilla työnantaja on päämies ja työntekijä agentti, luottomarkkinoilla päämiehenä on lainanantaja ja agenttina lainanottaja. Tässä luvussa havaitsimme, että työmarkkinatasapainossa osa väestöstä on vastentahtoisesti työttöminä: he etsivät työtä ja olisivat valmiit ottamaan sitä vastaan vallitsevalla palkkatasolla. Myös luottomarkkinoista huomaamme, etteivät kaikki saa lainaa, vaikka sitä haluaisivat ja olisivat valmiit maksamaan vallitsevaa korkoa.

Luvun 9 käsitteet

Ennen kuin jatkat, kertaa nämä määritelmät:

9.14 Viitteet

  1. T. Bewley. 2007. ”Fairness, Reciprocity and Wage Rigidity.” Behavioral Economics and its Applications, toim. Peter Diamond ja Hannu Vartiainen, 157–188. Princeton, NJ: Princeton University Press. 

  2. C. M. Campbell ja K. S. Kamlani. 1997. ”The Reasons For Wage Rigidity: Evidence From a Survey of Firms.” Quarterly Journal of Economics 112 (3) (elokuu): 759–789. 

  3. Sunny Freeman. 2015. ”What Canada can learn from Sweden’s unionized retail workers.” Huffington Post Canada Business. Päivitetty 19.3.2015. 

  4. Barry T. Hirsch. 2008. ”Sluggish institutions in a dynamic world: Can unions and industrial competition coexist?” Journal of Economic Perspectives 22 (1) (helmikuu): 153–176.